Lepposata yhessäolloo

Voe tokkiisa kuulkee ku on suatu lunta!
Onse pikkusen toesemmakusta ollu pihalla hilipoo.
Suati sittä lenkillä.
Ee oo kivet kiertynnä varpaehevvälliin.
Kyllä minä sittä niin tykkeen talavesta.
Äet jaksaa eelleennii ihmetellä sitä vaahtija.
Millee meekäläenen viuhtoo etteempäen kuta enämpi sattaa lunta.
Ee oo vieläkkää oppinna muistammaan.
Vaekka tässä jo seehtemättä talavee yhessä kuletaan.

- Määräkoeran elämän tämän toevon kestävän. Mittää muuta niin toevo minä en. Sanat kaaniit laasun nuo aena ku tulet luo, sanat nuo suuren rakkaavven... (mukkaeltu nuorelle emännälle  J.Kuoppamäen laalusta Paljon sanomatta jää)

Ihtenäesyyspäevänä tulj seehtemen vuotta siitä ku tulin tähän talloon.
Nuore emännän sylissä aaton takapenkillä.
Ja siitä pittäin seon minun syvämmen valtijatar ollunna.
Nyttii sitä ihtenäesyyspäevee yhessä vietettiin.
Ja parj muutae päevee sellisäks.
Äetillä meenasj tuas hermo männä.
Ku kuulema kolome yötä pitj pätkäunta koettoo muata meekäläesen taatta.
Mulla ku olj se vahtihomma tuas.
Monasti yössä kävin nuore emännän kammarin uksen takana kuuntelemassa.
Että varmasti sielä huokuu.
Ja tulin sittä omalle petille ja herätin äetin peetettä laettammaan.
- Kyllä luulisj ettoes sehhii ollunna mielissään.
Eekä ruvenna mulle ääteemään.
Ku sen aenuvasta nuin hyvvee huolta piin.
Vuan ee sattunna mieliks sille tuo vahtihomma.

Hirveen mukavasti mänj meellä kyllä aeka.
Joolukoristeetahhii laetettiin.
Että kerkijjää niistähhii naattija.
Eehän tässä oo ennee ku kaks viikkoo vuan jooluun.
Mittee eistää panna uattona koristeet ja sittä het joolun jäläkeen ruapasta poekkeen.

Männä viikolloppuna satuttiin lenkillä tielle yhtäaekoo tuommosten punanuttuin kansa.
Minä uattelin het että nyt neon juutas vieköön ne tontut liikkellä.
Ja jakkaavat sielä tonttijjaan. Että kuka männöö kenennii lasin tuakse vahtoomaan.
Että ollaanko sielä kiltisti. Ja riehumata.
En tohtinna ies haakahtoo.
Ku rätnäsin siinä että jos jottae iäntä pittää ni hethän se männöö pukille tieto.
Että sielä se vuan Iivari haakkuva nakuttelj.
Ja oekeen kirjeen muka luati vielä lahjatoeveehen kansa.

Äet sittä sano että näkkyyvät hirvimiehijä olovan.
Männään vuan raahassa.
Että sittäpä sitä piästinnii sisäsen mehtäkoeranj vallolleen.
Ja kunnon ulakan siihen piälle.
Ja lähin nyhtämmään sinne mehtämiehijä päen.
Sevverra olj paenoo narun toesessapiässä ettee vaahti piätä huimanna.
Ja niimpä kerkisj mehtämiehet lähtee siitä ajelemmaan poekkeen.
Kyllä se sittä harmitti.
Tiijjä vaekka oesivat meekäläesen kyvyt huomanna.
Ja oes vaekka matkaan metälle pyyvvetty...
Ee sua sitäkää nyt ikinä tietee.