Pakkasta ja paestetta

Uapelj ku herkis riehumasta ni Elmerj tekasj pakkaset.
Vuan niihhän se sanonta kuuluu että pakkaset tuiskun perästä ja paha ilima pakkasista.
Meleko raetis ilima on kyllä ollunna koko päevän.
Nyttii -25 astetta.
Tuolla vaahilla luiskahtaa kohta elohoppee mittarista kokonaan.
Aarinko onneks kuitennii paesto.
Vaekkee se tietenkää lämmitä.
Vuan kyllä se mielen virkistää.
Aenahhii sevverra että ruppee se runosuonj sytkyttämmään....

Pakkanen turkasesti naakuu nurkissa.
Vuan eepä oo vilu määräkoeran turkissa.
Tarpeeks ku on vuatetta piällä,
tarkennoo hyvästi pakkassiällä.
Mukava seon haestoo raetista ilimoo,
päevämpaesteessa vaahilla hilipoo.
Kottiin tultuva äet lämpimästi peettelöö,
siks aekoo ku päeväkahvit keettelöö.

Jos että oo sattunna huomoomaan ni päevä on jatkunna aenahhii kymmenen minnuuttija.
Ja jatkuu monta minnuuttija päevässä.
Parj uamusta ja parj illasta.

Ee oo ennee montoo päevee jälellä Loppijjaeseen.
Ja siihen ku joolukuusj puretaan.
Ja kaekki joolukoristeet kannetaan tuas lootassasa komeroon.
Samalla siinä rätnätään että mitteehän sitä mahtaa kuuluva sittä ku näetä seoroovan kerran tarvitaan.
Meellä seon aena semmonen perinne ollunna että Loppijjaesena viijjän joolu poekkeen.
Yhtenä vuotena olj tingalle ottanna ku se Loppijjaenen olj ollunna myöhään.
Eekölie tammikuun puoleevvälliin pitäneet kuusta karisemassa.
Ja katelleet joolukelloja ja tonttuja huushollissa.
Siihe olj meenanna jo penskattii ryytyvä. Vaekka joolusta kovasti tykkäsivättii.
Äet olj vuan pitännä pintasa ja sanonna että perinteestä ee tingitä.
- Tosin nykysi se kyllä on jootunna monestahhii tinkimmään.
Niin perinteestä ku pintasa pitämisestähhii.
No niihhän sevuan määräkoeran kansa elläissä on kaekellaeseen totuttava.