Ee valiteta

Ee tok piä valittoo ilimasta.
Neon viimiset mahollisuuvvet nyt naattija raettiista talavisiästä.
Kohta on kiärmeet ja itikat. Punkit ja hirvikärpäset.
Ja tappohelteet.

Vuan uatelkoo että nii olj kovat tuulempuuskat että iha viskasj meekäläesen kontilleen.
Justiisa ku tultiin tieltä aakeelle ja sattu sillon oekee kunnon puhurj kohille.
Eekuvvuan siihe nokalleen tielle.
Siitä paekasta kiännyin takasi. Eekä aattanna vaekka äet koetti mahalastuillahhii hookutella.
Se olj kuitennii jo päevän toenen lenkki ni eepä sempuolee välijä.
Joku järki mänössä kuitennii.

Lunta on suatu aenahhii viistoesta senttijä. Ja lissee sattaa.
- Niimpään tuota lie tullunna koko muahan.
Vuan ee haettoo.
Kyllä on parempi tallustoo pehmeessä lumessa. Ku kuravellissä.
Tosin siihehhän sitä joovvutaan kuitennii ku nämä nietokset ruppee tuas huomenna sulamaan.
Vuan sepä on sittä huomisen murheeta se. Eletään nyt vuan tätä päevee.
Ee valiteta. Iha on hyvä justiisa nyt.

Näätästää nyt aarinko vähä ullottavan piliviin välistä.
Että tiijjä vaekka herkijjäes tuo lumentulo.
Se oessii hyvä homma ku äet sano että iltapäevällä pittää männä kylillä käämään.
- Kuulu niät tuas olovan lukemiset kahta kirjoo vaelle lopussa.
Ja sehän tietää aena sitä että ahistus isköö sillon immeeselle.
Meekäläenen sielä kiertää kirjastoo isännän kansa silläaekoo.
Ja sittä siirryttään seoroovaks kiertämmään kaappoo.
Ku äet rylläätyy sinne.
Muistas nyt ies sen laavvantaeluun jo valamiiks.
Kahtena laavvantaena oon suanna kuivinsuin istuksija.
Ku on unehtunna luut kaappaan.
- Mitenkä muka voepi olla nuin huonomuistinen että oman koerasa luun unneottaa ostoo!
Kysyvvuan.
Vaekka onse joskus unneottanna muutahhii. Jopa omat jiätelösä.
Mikä onnii suanna aekaan melekosen katasroohvin.
Ja paljo rumija sanoja.
Immeesellä ku on se kultakalan muisti ja keskittymiskyky ku kärpäsellä.

Tämä sama immeenen, elikkä äet, vanno ja vakkuutti että kyllä nyt torhistaavvun sinun plokis kanssa.
Ja oon tihheemmin kirjottamassa uatoksijas.
Justiisa nii.
Pelekkijä puhheeta niinku nuilla vualj´ehokkaellahhii.
Kuinkaan monj niistäkkää muistaa ennee mittee on luvanna. Ku piäsöö sinne parraatipaekalle.
Luvataan yheksän hyvvee ja kymmenen kaanista.
Ja sinne unehtuu kaekki.
Kyllä soppii siihennii sakkiin monta kultakalloo ja kärpästä.