Viikollopun aluks

Kyllä on kuulkee ollunna keposampata hilipasta pihalla ku on talavikarva poekessa.
Melekonen kasahan sitä lähtihhii sillon rimmatessa.
Äet on koko talaven nureksinna että on määräkoeralta lihakset hävinnä.
Ku on lenkillä käänti ollunna vähemmässä.
Nyt ku se karvapehko kerittiin poekkeen. Ni sieltä lööty alta kuitennii jonniillaesta lihasta.
Ja rimmoojahhii kehu etton hyvät lihakset.
Tosin vyötärö saes kuulema pikkusen paremmin erottuva...
Ihavvarma en kyllä oo että kumpastako se sillä tarkotti.
Äetijä vae meekäläestä.
Se ku ee äetilläkkää mikkää näkyvä paekka oo.

No oljpa tuo mitenkä tahhaan ni mukavata on ollunna.
Eelissäpäevänä paestoo räkötti aarinko iha urakalla.
Ja käkj olj kukkunna ensmäsen kerran.
Myö ee kyllä kuultu vuan nuapurin emäntä huasto kuulleesa ku lenkillä nähtiin.
Vanaha kansa sannoo että jos käkj kukkuu jäehen piälle ni tulloo kylymä kesä.
Liekkö jo jiät lähtennä joka veestä.
Ee oo vesijä lähellä ni eepä tiijjetä.

Vihreetä ee oo vielä oekeen missää.
Paetsi meejjän pihalla. Ku sammal rehottaa nii vihreenä.
Niinku tuosta eellisestä kuvastahhii näkkyy.
Vuan kaetpa se muuhhii mualima siitä vihertyy ku vettä sattaa.
Leskellehet on kyllä villiynnä tievvarsille.

Mulla olj eelissäiltana semmonen topakka luuteline.
Ku niät Eno kävj kylässä.
Se jaksaa toohuta meekäläesen kansa. Otetaan hepulija ja leekitään.
Ja sittä välillä raahotuttaan luun kansa.
-Unneuttamata sitä salakuakkuva. Jota se nyttii anto. 😋

Tänäpäevänä on tihhuuttanna sittä vettä.
Ja nii on harmoota ollunna.
Ja sitä piisoo kuulema koko viikollopuks.
Eepä mittää. Tupapäevät tiijjossa.