Laavvantaen löpinöetä

Äet meenoo ruveta työlääntymmään nuihen meejjän rappuskahviin kansa.
Ku täävven kahvimukin pitelemisessä kuulema oes jo oma hommasa.
Ni vielä pittää kuulema semmosta koerampötykkätä pitellä sylissä.
No kyllä ee tarvihe. Pitellä niät.
Kyllä pyssyy pitelemätähhii.

Luulisj että oes immeenen mielissään ku on kahvikaverj.
Ettee tarvihe siinä itekseen kupeksija.
Ja ohan siinä sehhii hyväpuolj että eepä kää veto köppäsiin koepiin.
Ku siinä on oma määräkoera niitä lämmittämässä.
Kyllä oes arvostamisen arvonen asija näennii tuulisilla ilimoella ku mittee on ollunna.

Piämpyörittelyssä seon aeka vuan männynnä.
Välillä oman ja ja välillä vinkun.
Ja ohan tuo äettii sitä tehnnä oman piäsä kansa.
Meekäläesen toohuja kahtoissa.
Seku ee mitenkää voe ymmärtee.
Että mittee haaskoo on tuon kahtija männeen vinkukoeran piän kansa pelemuta.
Vuan eepään tuo aenut asija oo mittee se ee ymmärrä.
Liekkö sille vieläkkää valenna se aatoen öljyhommakkaa.
Että ku jos ee aatossa takana pala keltasta valloo eekä punasta ni luuloo etton sevvärinen öljy loppunna...

Nehän ku on nyt ne luppiinit ja kurtturuusut sittä laensuojattomija.
Ku vievät elintilloo muilta.
Ni sepä nyt sittä tämä meejjän huushollin oma kurtturuusu (=äet) rupesj meekäläesen elintilloo kaventammaan.
- Niivvuan aeta hävisj tantereelta. Luppoo kysymätä ja tietimätä.
Ja siirty mökinnurkalle.
Siinä mänj monemmonta nelijjöö hyvvee juoksutilloo harakoelle.
Että totta seon että kurtturuusut valtoo itellesä kaeket muat.
Tiijjä tässä mittee tuonnii kansa kohta tekköö....
ku ee tuota ruahtis vielä sitä ruveta enempöö kuivattammaankaa.
Niinku on tarhurit käskennä tehä.
Ku kuitenniisa ruokkii (mitenkuten) ja namijahhii tarjoo (keskinkertasija) ja ottaahan se viereennii makkoomaan. (Ankeehko peti)