Pelj´kenttä kuhtuu

Suatta uskoo että olj ilonen päevä.
Äet kävj asijoella ja sejjäliltä olj pihalle ilimestynnä tuommonen pompula.
Ehän minä aluks sitä huomannukkaa ku ryykäsin pihalle.
Vuan sittä aloen ihmetellä että mittee ootoo on pihamualla.
Ee oo niät tuommosta näkynnä meekäläesen tontilla parriin kessään.
Ja äet hyvinnii hövelisti lupasj että suan pelata jonniiaekoo.

En kyllä jiännä luppoo ies oottelemmaankaa.
Seku sitä luppaastasa latelj ni meekäläenen olj pallon kansa jo aetuuksen toesessa laejjassa.

Hyvästi muistu het mieleen pallonkuletus.
Ja sen ohjoominen oekeeseen suuntaan.

Ja se potkasuhhii mänj iha vanahasta muistista.

Vähä pitj huilata välillä.
Vuan kuitennii pittee silimällä ettee vuan mamma tule ja vohki palloo kesken pelin.
Kovin niät pyöräkehtelj näkysänä siinä.

Pelloes kaet sitä muuten.
Vuan ku on tuota kaekemmualiman puskoo haetaks.
Ja sinnehhän se pallo ajjaatuu tietennii.

Kyllä olj liijjan lyhyt pelj´aeka.
Äet olj niät sitämieltä ettee makkeeta mahan täävveltä.
Ja etennii ettee vuan selekä äkikseltää vaeviuvvu.
Ku on aekoo siitä eellisestä pelistä.
Pikkuhilijjoo pittää kuulema alotella.
Ja kahtoo ettee tule mikkää kohta kippeeks.

Kyllä en yhtää tykkee tuommosesta siännöstelystä.
Kyllä pitäsj piästä tääsillä paenattammaan pallon kansa.
Niin kaavvan ku seon vielä ehyt.
Ja sitäpaetsi elämä on iha liijjan lyhyt tärvättäväks aena jonnii ootastelemisseen.
Ja turhaan mukaviin asijjoehen siännöstellyyn.