Urakkata piisoo

Joskus se tuo kukkiin hoetamattomuussii kannattaa.
Vanaha ruaska on lasin eissä jököttännä ties kuinka kaavvan.
Kellastuttanna lehtee. Ku ee oo vettä muistanna äet sille tarjota.
Multoo ee oo purkissa yhtää, eekä oekeen muuta ku juuret vuan.
Siihen seon unehtunna muihen jookkoon.
Ja nyt äskön äet rupesj ihmettelemmään.
Että mikä valakonen se näkkyy tuola kukkalaavvalla.
Ja katohhan vuan. Ruaska yllätti ja tekasj kukan.
Ja näkkyy vissiinnii olovan usseempihhii tulossa.
Joku orkiteea on kuulema tuo.
Sano se kuukkelj josta äet sen olj joskus kahtonna.
Ohan tuo hyvä että ies yks kukka ellää tässä huushollissa.
Jos nyt ee napsaha tuas varsj poekki.
Niinku männä syksynä.
Sillohhan se yritti viimeks jottae kukkoo suaha aekaseks vuan huonosti kävj.

Nuukallesesti on aarinko näättäätynnä tällä viikolla.
Yhtenä päevänä vuan helotti.
Sillon oljllii hyvä olla pihalla.
Etennii ku äet viimennii intootu tuohon pihan siivuuseen.

Jonniillaeset kasat tuo sae aekaseks.
Vuan jo keksi het hyvän syyn lähtee kahvinkeettoon.
Kesken homman.
- Haravalla olj kuulema tunnit täännä ja ylj´työkieltohhii vielä.
Ee kyllä paljoo toentanna tuokaa homma.
Justiisa ku sae niät ne mahottomat lehtimatot poekkeen.
Ni jo rykäsj yks myöhäsyntynen koevu lehtesä alas.
Olj niistä pitännä kiini viimiseen asti.
Ja nyt on tuas piha samannäkönen ku ennen haravoentija.
Että urakkata tuntuu piisoovan vielä.
Ja pissipuuhan se onnii vasta semmonen ryökäle.
Ja siivottomin eläjä puihen jookossa.
Ku se pikkuhilijjoo karistelloo niitä lehtijjään.
Ja sittä hulmaattaa loput vasta lumempiälle.
Että on kevväällä sittä mahollisimman hankalata sen jäläkijä siivota.

Oon taenna jo jonniikkerran maenitahhii.
Että kyllä on mukavata ollunna käävvä nyt lenkkitiellähhii.
Ku on suanna kaekki penkat ja heenikot haestella.
Ee oo luikerovuaroo ollunna.
Ku on mua kontassa aena uamusillae.
Ja niihhän tuo mänj koko kesä ettee nyt näkynnäkkää yhtää luikertajata tuola tielläkkää.

Nyt sitä piisoo pihamualla kaekellaesta hommoo.
Onneks on kaks haravata.
Yhellä ku tulloo vuoro tääteen.
Ni toesen kansa jatkettaan.
Eevät ruppee riehummaan. Ja mieltään osottammaan ylj´töehen taatta.
Siinä sitä kuulkee oessii setvimistä.
Siinä ku ne pihamualla kahakoes keskesä.
Ja sittä ku äet mänisj komentammaan ni heettäätysivät varret vetelänä sinne heenikkoon.
- Niinku tekköö nuo immeesmielenosottajat polliisille.
Koeta siinä sittä kantoo niitä aetannurkkaan.
Juuttaan rötkylöetä.