tiistai 10. joulukuuta 2019

Kaanista päevee...ja laalunluikaatusta

Iliman varotusta. Yllättäin ja pyytämätä.
- Vaekka oljhan siitä koohkattu jo etukätteen.
Niinku postj´lakostahhii. Luultiin kuitennii ettee tule.
Vuan tuljpa kuitennii.
Uamusilla ku kaekessa raahassa uamutelevisijota katottiin.
Justiisa ku olin uamu-uutiset haakkunna.
Ja ulukona oekeen raetis pakkasuamu.

Rummaas vuan kuulu.
Ja rupesj lähtemmään pihalle huushollista tavarata.
Kaekki irtonaenen.
Isäntä kerkisj livahtoo alta poekkeen.
Meekäläenennii meenasj luiskahtoo matommutkassa.
Onneks en ihan pihalle piätynnä.
Sinne mänj mattoo ja sohvapeetettä...
meekäläesen petihhii.



Että se siitä raahallisesta uamusta.
Imurj huuti ja lattijata luututtiin.
Enkä suanna ies mopin hapsuunkaa tarttuva. Niinku joskus.
Pölyttii sae kyytijä.
- Mittee täätisen järkee tärvätä kaanis päevä tuommoseen haepakkaan...



Ee oo kuvassa kärpäsenkakka, siinon määräkoera topakka.
Talavista tietä askeltaa, laalun välliin luikaattaa;
- Tule joovvu joolu kulta, männöö kohta hermot multa.
Äetiin iski jooluhepakka, vihovviiminen vitakka.
Pihalle kanto huushollista puolet, eekä siihe vielä lopu huolet.
Pakkasessa niät virruu meekäläesen petj,
eekä pirttiin kuulema sitä hetj.
Misseepä nyt yösä koerarukka makkoo?
Hullu emäntä pihalla vuan patjoo hakkoo.

Aekasa ku liehuu immeenen. Ni kyllä se jollonnii vaahti hyytyy.
Justiisa ku kerkisin eelissäpäevänä ällistellä sitä naesten jooluhöörötystä.
Ja kehuva ettee tok meellä. Muuta ku joolutorttuva tehty ja syöty.
Oes pitännä arvata.
Taekka jo vanahastaan muistoo.
Ku ennemmin taekka myöhemmin se ennen jooluva aena sekali männöö.
Naesimmeesen piä.
Melekeen oes riittännä tähän ku oes vuan laettanna että kato männä joolukuu.
Samallaenen ötäkkä aena ennen jooluva.
Vieläkkää en ymmärrä.
Vaekka meleko monta joolun alusta oonnii katellunna tuota männöö.

Nyt sittä puhtaassa huushollissa on hyvä märehtijä.
Että tuas se jäe se Kokakolan joolurekkahhii näkemätä tältä joolulta.
Vaekkee se oo ollunna lähimaenkaa liikenteessä.
Vuan siltihhii.
Äet elättää semmosta huavetta että jospa jonnae joolunaluksena vielä sen näkisj.
Sevverran sielä sen rupusen nahkan alla asustaa vielähhii pikkutyttöö.
Raakkapolonen.











6 kommenttia:

  1. Minähän se tuas tiällä,kirjottellinkin jo facebookin puolelle..eekös ookin hyvä puhtaassa huushollissa..niin ja hyvä runo.Hymy tul huulille..T.Sari.K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohan se mukavampoo puhtaassa mökissä ku sotkusessa :) Vaekka äet sannoo kyllä että justiisa ku on suanna siivottuva ni jo on kohta sotkussa mökki. Kuka lienöö se sotkija, minen aenakkaa.
      Joskus se pulupahtaa joku värssy ilimoelle ja sillon on pakko huutoo äet kirjuriks :)

      Poista
  2. Hienon joulurunon lutkautit :) Täälläkin pitäis tuollainen joulusiivous tehdä, taitaa jäädä perinteisesti viimetippaan. Teillä on kauniit maisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus se sytkähtää ilimoelle joku tuommonen värssympätkä :)
      Hirveen rankkoo on tuommonen jooluvitakka. Parempi ottoo vuan raahallisesti :) Maesemat on melekosen lumiset, tuas on tullunna lissee.

      Poista
  3. Voi herttanen sentään sitä teidän äetiä! On sillä hurja luonto ja isopaljosti energiaa, kun noin huhkii yhden päivän aikana! Täällä ihminen huokailee ja raapii päätään tasoyhtiön papereita tavaillessa. En usko Sen paljoa ymmärtävän mistään mitä meille nyt taas tyrkytetään. Mutta osaa se öitä valvoa tilannetta pohtiessaan. Soittaisi nyt siivoojan tänne, ennen kuin yksi mäyräkoira katoaa pölyyn kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seon kuule vuan sattuman kaappoo millonka tuommonen isköö :) Ee onneks usseesti. Ja loppupäevän sittä muata höllöttää vuan laeskana.
      Toevottavasti ne taloyhtijön asijat selevijjää ettee mäne monen yön unet niitä rätnätessä! Koeta kestee kamuhyvä :)

      Poista