Pistääsin kaapunnissa

Ee ollunna kuulkee kaksiset käpästelyalustat kaapunnin koerillakkaa.
Kävin niät niitä testoomassa.
Jiätikän piälle pikkukivvee kylyvetty solokennaan.
Ee siinä kyllä aenakkaa liukastella tarvinna.
Vuan ee hirveen hilipeetä ollunna tassutellakkaa.

Äet uattelj että ku ee kototiellä piäse mihinkää.
Ku on semmosella kaljamalla tie.
Ni otetaampa määräkoera matkaan pistäätymmään kaapunnissa.
Ja sieläpä suapi sen lenkin tehä. Mittee ee kerta kotona pysty.
Eepä arvanna  äet.
Lyhyveks jäe sehhii lenkinteko.

- Ja nyt piisoo tämä neolatyynyllä kuluku...hopihop aatoon!

Aatosta olj hyvä tarkkaella liikennettä.
Ja etennii sitä kiekon käättöö siinä seesotuspaekalla.
Kyllä ee monj sitä muistanna.
Muutaman kerran koetin siitä lasilläpi huhhuilla että mikäpä unehtu...
Vuan eehän ne immeeset ku kahtovat vuan.
Vaekka ihan selevästi sanoen että PY-SÄ-HAU-KOEN-VUH-TI-KIEK-MUR-KO!!
Ee ymmärtännä kaapunnin immeeset muatijjaespoejjan sanomista.
Mahto olla ilonen yllätys ja ilonkiljahukset aatoon tullessa.
Ku olj oekeen lapulla muistettu kääntijä.
Onneks meellä eevät unehtanna.
Oes siinä äetilläe ollunna riemussa pitelemistä.

- Ajas kaet sitä ite vuanku vei avvaemet männessäsä...
ja ku se ajukorttihhii jäe sinne sotilaspassin välliin ylj´oppilashatun alle...

Onneks ee kaavvan tarvinna ootella. Vaekka pitkä seon joskus lyhyttii aeka.
Immeeset tulj ja kottiin lähettiin.

Tänäpäevänä se vilahti vähä aarinkohhii. Ja pakkastahhii koetti pittee.
Meleko vilakka tuulj puhaltelj.
Vuan jopa se lämpijjää kohta tuas. Vaekkee nii väliks sillä.
Täävvenkuun aeka on ja sielä se mollottaa taevaalla nyttii.
Tiälä varmaan ens yönä kuuhullu naesimmeenen peppuroepi petillä unetonna.
Ja hortoeloo pitkin huushollija.
Siinei sua sillon muata kukkaa koko huushollissa.
Onneks tääsj´kuu ee kestä kovin kaavvan täätenä.
Ja sittä on tuas makkuuraaha yöllä.