Kaekesta huolimata aarinkoo...

Aarinko, tuo taevaan ooto valopallukka.
Koko päevän se killotti paestoo. Ja lämmintähhii olj.
Etteekö peräti ollunna samavverra ku ylleesä juhannus-uattona.
- Sen plus seehtemen astetta.

Ee sitä voe ku ihmetellä tätä männöö mualimalla ja kotj´muassa.
Se halavatun viirus kuataa immeesijä ku ukki kesällä viikatteella heenee.
Ja kaekki pistettään kiini.
Ja niitä joeta ee pistetä miärääksellä ni ne jootuu pistämmään ite ovesa kiini.
Ku ee immeesijä oo käämään. Eekä ies sua käävvä.
- Ravintelit ja kirjastot. Elokuvat ja jottii kaapattii.
Taksille ee oo asijakkaeta. Eekä junniin.
Kuatunookko kohta koko mua. Toevottavasti ee kuitenkaa.
Ruppee kyllä jo vähä huolestuttammaan.

Onko tässä mittää positiivista nähtävänä?
No aenahhii se että vanahemmat ja lapset näkköö enämpi toesijjaan.
Ja ovat yhessä. Ku on ne etätyöt ja etäkoolut.
Ja isäntäväkj ja lemmikit tietennii kansa.
Immeeset ulukoeloo enämpi ku ovat kotosalla. Ku ee oo muuta tekemistä.
Ja elämä on pakko raahottee jos sitä ee oo aekusemmin pystynnä tekemmään.
Äkkipiätäämpä ee tulekkaa sittä mieleen muuta.
Paetsi että kyllä aarinko paestaa jokkaeselle ennemmin taekka myöhemmin.
Kaekesta huolimata.