Hyvämmielen viikolloppu

Tässä yks uamu istuksin pihamualla. Juohtu siinä tämmöstä mieleen...
Kyllä on paras alaku päevälle katella ku piäskyt tekköö pessee,
haestella pihamualla alakavata kessee.
Viskata poekkeen kaekki turhat huolet, nähä asijjoesta vuan hyvät puolet.
Ku kyllä huolta ja murhetta muutennii taetaa riittee.
Ni joskus on tarpeen istahtoo ja kiittee.
Antaa vuan kesän tulla. Hyvämielj sulla ja mulla.

Ja siitähän se vasta hyvämielj vuan lisi.
Ku kuulin että nuor emäntä pitkästä aekoo tulloo.
Sitä ku ee tovviin oo nähty. Ni kyllä siinä olj tietämistä että jakso ootella.

Piästiin sittä yhessä haestelemmaan alakavata kessee.
Ja istummaan rappuskahvilla.
Yhessä vetäsemmään päevätorkut.
Ja käämään tietennii lenkkitiellä.

Kyllä siinä piäsj tuas äet siunustelemmaan.
Että mitenkä se noosj käpälä niinnii rivakasti.
Ku olj joku muu siinä meekäläesen narumpiässä ku äet ite.

Päevä olj tännäepäevänä kesänen.
Ja tätä kuulema piisoo vielä kymmenen päevee etteenniippäen.
Mahtaa viimennii nuo viimesettii lumet sulloo tuolta ojampenkalta.

Äettii on ollunna nyt niin kesänhuumassa. Ja hyvällä mielellä.
Että on mukavata ku paestaa tuo aaringonmollukkahhii.
Vuan vanahastaan tiijjän sen että annahhan männä vielä parj päevee tätä.
Ni se jo ruppee huokaelemmaan. Että johan tuo piisoes tuo porotus.
Että kyllä nyt on jo yhen kesän tarpeiks paestanna.
Seku ee oo tunnetusti mikkää kesäimmeenen.

Huomenna on se Urpompäevä.
Ja jos kerta huomennahhii tarkennoo paetasillaan.
Ni kesällä sittä ollaan turkki piällä.
Niin se sannoo vanahakansa.
Jos ee sittä se ilimastommuutos oo sotkenna jo tuotahhii ennustetta.