Kaekellaesta tuumoomista

Kyllä voepi kuulkee koeralta korvaläppähhii nyrjähtee.
Mamma niät vetäsj semmosen kolomiviivasen seen.
Ku yks surkee kusijjaesrukka männä vitritti kyökin lattijalla.
Ja niinku se olj päevätolokulla niihen kansa paenija heettännä ja myrkkyjä viskonna.
Vielä olj joku sitkas sissi jiännä elolle.
Vuan se myrkynkylyvö jatku tuas.
Ja sevvuan sanon että vielä jos joku muurahaenen piätäsä nostaa ni on jo ihme!

Immeeset ruukkoo sannoo että tie viepi. No ee vie.
Eekaet se iteksijjään vie. Pittää siinä vuan ite tuaplata.
Jos meenoo jonnehhii piästä.

Mäntiin oekeelle käpälälle. Ku sielä on kotj.
Vuoromperrään paestaa ja on pilivessä. Tuas paestaa ja jo kohta sattaa.
Nyt kuulostaa olovan satteen vuoro.
Mitenkään kerinnöö ne meterolookit pittee silimällä tuota siätä.
Ja etennii siitä aejjanmukasesti tiijjottee.
Ne varmaan istuu sakiltaan niihen tietokonneehesa iärellä. Ja kahtoo piliviin ja ilimavirtoen liikettä.
Ja yks varulta overraosta pihalle.

Jottii kukkaset alakaa veellä viimisijjään.
- Mikä ee sinälläsä kyllä mitenkää yllätä meejjän huushollissa.
Enämpi siäntö ku poekkeos.
Vuan niihen kesä on männy.
Ja pitkä on aeka ootella millonka piäsöö tuas kukkoo lykkeemään.

Kohta on mökin ympärys umpj´mehtee. Sano äet.
Kovvoo (liijjan) vaahtija kasvaa nuo istutetut kuuset tuola toesella tontilla.
Onneks on vielä horsmat voemissaan. Ja tunkoovat etualalle.
Vaekka ne niitä höötyvijä sittä työntäävättii. Ni mieluummin niitä ku kuusikko ihan pihamualla.

Toeseks viiminen päevä heenäkuusta alakaa olla lopuillaan.
Siihen se sujahti tämä syvänkesä.
Ohan se elokuuhhii kessee. Vuan seon sittä sitä kesän loppuhivellystä.
Eekä oo ennee kaavvan ku piäskyset lähtöö tuas syyhältämmään talavimuahasa.
Semmostahan seon tämä elämämmänö.
Mummulla olj aena tapana sannoo että mitähän sitä ensvuonna tähän aekaan.
Ee tuota nyt tok toenna sinne asti rätnätä.
Männäähhän vuan päevä kerrallasa.