Mualissa ollaan

Voe kuulkee kuomat etton ollunna mukavata paejjata pintellä pihalla.
Aarinko on helottanna sen minkä vuan on jaksanna. Ja lämmintä on ollunna.
Lumet sullaa nii että sihinä kuuluu.
Vaekka ohan tuota mistee sulloo. Melekoset kinokset vielä.

Tiet alakaa pettee. Ja aatot ryppöö kohta mahhoosa myöten loskassa.
Ja niihhän siinä kääpi meekäläesellehhii kohtapuoliin.
Pitänöö pysytellä omalla pihalla ni on vielä lunta missee tepastella.

Hallitus on nyt sittä rätnännä niitä liikkumisrajotteeta sinne eteläeseen Suomeen.
Minnekkä suapi männä ja minnekkä ee. Kennenkä kansa ja kennenkä ee.
Ja onko varmasti välttämätöntä männöö.
Kyllä nelj´jalakasten huushollissa seon se nelj´jalakanen joka ensj´sijasesti piättää sen ulukona liikkumisen välttämättömyyvven.
Tahi liikkumattomuuvven.
Ku ee se aena mäne yksiin immeesen mielj´pitteen kansa.
Kyllä ee oo aena  koeralle välttämätöntä vaekka immeenen oes sitämieltä.
Muistivatko kirjata sen sinne ehotuksiisa...

 Mualj´hommat on nyt niin sanotusti mualissa.
Taekka paremminnii taavvolla. Ku loppu mualj.
Tuljhan tuota sitä työmiehen leemoo (niinku kamu Arttu sitä sano) siitä hommasta.
Meekäläesen hännämpiähän, isännän paetaan ja äetin liissitakkiinnii.
Vuan jäe sitä vielä seeniinnii.
Ja kylläpä nyt näätästää mukavalle ja valosalle.
Vielä oes kolome seenee iliman mualija.
Eeköpään nuo tullene ennen juhannusta mualatuks.
Kolomekymmentä vuotta ku niät mänj tämännii tuumoomisessa ja aekomisessa.
Ni ee tuo ennee kovin pitkässä puussa liene tuo loppu.
Ku kerta nyt viimennii alulle saevat tuon mualuun.