Piästiinpä hangille

Eelissäiltana äet koetti semmosella tekemällätehyn pirteellä iänellä hookutella.
Ku rastaattii laalaa ja kevät haesoo.
Ni mitteepä jos lähtisit Iivari vähä sihhaattammaan pihalle. Eekö tuo lie jo tarvissii.
Ee uskonna vaekka mitenkä koetin sannoo. Että ku en lähe ni en lähe.
Sihhaata vuan keskenäs.
Mistee sehhii muka meekäläesen sihintarpeen on tietävinnään.

Kyllä olj uamusilla jo sittä mänö piällä.
Olj kuulkee niät pakkasta viisj astetta. Ja hanki kesti.
Viimennii. On sitä hankijjaesija jo ootettuhhii.
Melekeen kerkisj hanget hävitä.

Kiivettiin rintuukselle.
Ee kyllä mikkää heleppo homma. Ku olj meekäläesellä eekölie liki sata killoo paenoo narumpiässä.
Ja sevverra olj jo lumj sulanna että risuja tökötti hangempiällä.
Vuan piästiimpä kuitennii.
Tein siinä tulloo tiettäväks kaekille. Pikkusen vuan iännähtelemällä.
Kyllä siinä mahto kaekki hukat ja muut metäpeot ottoo livakat lähöt.
Ku kuulivat ja näkivät että siinä seon tolokun mehtäkoera tullunna samalle tontille.
Että nyt lähetään sakiltaan kyllä lippahivvoon.

Puuntaemiin juurilla olj jo sulloo muata. Ja kannoessa muhevat hajut.
Siinä olj käännä johhii rusakko poekineen maesemija kahtelemassa.
Ja jättännä sinne maestuvija terveesijähhii.
Onneks ee äet huomanna. Oes kuitennii kieltännä.

- Alahhan tulla immeenen...hophop...ja varo niitä risuja ettet oo kohta nutullas sielä...

 Kyllä se oes terveellistä jokkaesen joskus piästä omilta revviiriltä vähä kaavvemmaks...