Kiirettä

Kiirettä kuulkee on pitännä. Yösä päeväsä.
Sitä tuossa nuoren emännän paemennuksessa on aeka männynnä sukkelasti.
Ku pittää sitä silimällä pittee. Ettee vuan piäse luiskahtammaan tietimätä mihinkää.
Ja onse vuan yöllähhii käätävä kuuntelemassa sen uksen takana. Että kuuluuko huokuminen.
Seon meekäläesen homma se.
Äetin homma on tuas herätä sejjäläkeeen peettelemmään meekäläenen.
Männäyönä kuulema aenahhii kymmenen kertoo.
- Kyllä en lukuva pitännä. Lie ruvenna horisemmaan äet...
Sitäpaetsi se kyllä se lapsesa huokumisen kuulostelu oes kokonaan äetin hommoo!
Kumma ettee sevvertoo kehtoo tehä. Onneks on meekäläenen paekalla.

Vuan lipakasti mänj uamulenkki yhessä ennen seetentä.
Olj mukavasti viileetähhii.
Meekäläenen männä suimi keolilla. Äet tietennii viimisenä jookojjatkona.

Huomenna ee vissiinkää ennee oo viileetä ies uamusilla.
Tuas joku käristyskelj on tulossa. Sanovat siätietäjät.

Ee tuota kummosesti oo tänäkää päevänä pihalla tullu oltuva.
Liijjan on lämmintä ollunna.
Sevverran että on tilukset tarkisteltu.

 Äet aeko ruveta leekkelemmään heenät nuista luattoen välistä.
Komenti meekäläesen siitä poekkeen.
Ettee oo erreöksessä kohta häntee lyhempänä.
Mukavasti oes kyllä lämmittännä tuo paesteessa muhinna kiviluatta ahterija.
Vuan parempi olj siirtyvä syrjään.
Häntä ku on kuitennii koeran ommaesuus parraemmasta piästä.