Pitkä tarina...

Vaekka enimmän aekoo on ihan mukavata olla määräkoera.
Ni sittä joskus tuas ee oo. Niinku eelissäpäevänä.
Pitkä juttu eissä. Varroo huikopalloo että jaksat lukkee.

Lähettiin niät ajjoo körryyttelemmään aatokyyvvillä.
Mikäpä siinä maesemija katellessa. Varsinnii ku olj ihan uusija ne.
Ylj 60 kilometrijä mäntiin.
Ja sittä piäsin kahtelemmaan aetuuksesta hevosija. Ja lehmijä.
Ja haestelemmaan nelj´jalakasten kaveriin jättämijä viestijä.

Siihempä se haaskuus sittä loppuhhii.
Äet narrasj semmosseen issoon talloon sisälle.
Ja sielä olj kyllä oekeen mukava naesimmeenen joka huastelihhii mukavija.
Vuan salakavasti kohta sujjaatti piikin kannikkaan.
Ja siihe loppu meekäläesen muisti.

Parin tunnin piästä heräsin oovvolta makkuukselta.
Ja äet lirkuttelj korvaan että ompa mukava ku poeka sieltä nuin virkeenä herree.
- Halloo...virkeenä! Piä olj sekali ku Haminan kaapunti.
Eekä ies jalaka kantanna.
No. Isäntä kanto aatoon ja sinne uuvvahin.
Äet olj jiännä sitä mukavata naesimmeestä huastattammaan. Joka kuulema olj liäkärj.
Siinä olj niät meekäläesen uinaellessa tähystetty mahhoo.
Ja meleko siisti kuulu olleen se.
Mittee nyt parj semmosta kohtoo josta olj varulta napsastu palanen.
Vuan ee kuulema mittää huolenaehetta ehken niissäkkää.
Noosviikolla kuulema sittä tietää että mahtoko niissä olla muuta ku sitä mahhoo ihteesä.

Sittä ajjoo körryyteltiin tuas kottiin.
Heräsin vasta kotj´pihassa.
Ja tällääsin ihtenj het aarinkopaekkaan makkuulle.
Kyllä nukutti hyvästi.
Koko illan olj piä sekali ja jalattii semmoset vötkäkkeet ettee yhtää niinku omat.
- Kyllä uattelin että mahtovatko jalattii sillä reessulla vaehtoo. Ja siinä kaapassa hävisin.

 Ihan illalla tinkasin sittä pihalle.
Ja istahin rappusille kahtelemmaan illan männöö.
Äet vahtasj ettee ihan kylykimyyryyn vetäse.
Ku ee oekeen ollunna tuo istumatasapaeno kohillaan.
Vuan tovin siinä kahtelin ennenku unj voetti ja pitj lähtee tuppaan.

Tänäuamuna on ollunna sittä jo virkeempöö.
Lähin ihan ite vähä pihhoo kaavvemmaks vetämmään äetijä perässä.
Oekeen raetis ja kaanis uamu ku olj.
Mänin sittä sejjäläkeen makkuulle takasi.
Vuan ku äet kyökissä rupesj kattilan kantta kolistammaan ni kapalsin vaahilla sinne.
Ja säekäätin äetin. Ku ee niät oo semmosta tovviin tapahtunna.
- Ruokoo, ruokoo sano maha,. Ja määräkoera.
Äet silippusj kannoo laataselle kaaravellin sekkaan.
Ja pistelin hyvällä halulla kaekki.
- Suatiin niät lupa semmosta syyvvä.
Eekä ennee yksistään niitä pahammakusija napuja. Joeta en ies syönnä.

Nyt on kuulema tärkeentä suaha meekäläenen syömään.
Etten kuulema kuihu ihan olemattommiin. Ku on tuo elopaeno puonna vähä liikoo.
Pienet annokset parin tunnin välillä. Olj liäkärj sanonna.
Ja jo vuan se mulle passoo. Jos kerta kannoo on laatasella. 😋
Ensviikolla rätnättään uuvvestaan sitä muonapuolta.
Kuhan suapi tiijjon niistä mahanpalasista. Että onko vaekka oekeesti allerkijjoo.

Että tämmonen tarina tälläkertoo.
Jatkuu...niinku ne Pekka Lipposen seekkaelut ratijossa ennevvanahaan.