Pitkät päevät

Tupaukkona tässä oon päevee pitännä.
Mahottoman sakkeesti työnnälti lunta ja räntee päevän.
Ja ku ee tuo kaenalokkaa oo vielä oekeen kunnolla raahottunna.
Ni pirtissä oon pysytellynnä.
Kyllähän tuo harmittaa.
Ku sielä ne hiirettii nyt kerkijjää valtaatuva tuas kokonaan.
Eekähän tuota jaksa kokoaekoo nuihen vinkuin kansakkaa tuvassa remeltee.
Tinkii päevät käämään välillä pitkäks.

Seon se Matimpäevä tänäpäevänä.
Ja niinku hyvästi varmaan muistatta. Ku oon sitä jokavuosj loehenna.
Että mittee Mattina ni sitä Mariaan.
- Neljä viikkooko lunta ja räntee tiijjossa!
Ku Mariampäevä on tuola mualiskuun loppupuolella.

Kyllä sielä on tuas tuo meejjän herra Rusakko ihmeessäsä.
Ku uppuroepi nuissa kinoksissa. Ja lissee lunta vuan tulloo.
Pihamualla näky jäläkijä ku olj koettanna kiivetä tuohon yhen lumj´kasan piälle.
Olj ehken jonniikkerran luistanna alas ensin.
Ja sittä ottanna kunnon vaahin. Ja suplahtanna sinne kinoksen tuakse umpj´hankeen.
Äet kahtelj jäläkijä.
Olj meleko syvällä käännä ennenku olj piässy pinnalle ja jatkammaan matkoosa.
Lintulaavvan alle on äet kylyvännä siemenijä. Että suapi siinä käävvä eenehtimässä.
Tosin siitä kylyvöstä ne hiirejjuuttaattii tykkee.

 Vuan eelissäpäevänäpä se olj korree ilima.
Paestoo lekettelj aarinko pitkästä aekoo. Ja ihan tuoho meejjän sohvalle asti.
Ihan tulj semmonen kevväenen olo.
Kohta varmaan piästään tuas rappuskahvillehhii.
Kuhan nyt männöö nuo lumj´saeppäevät tuosta pyörimästä.