Kahvit, karkottimet ja korreet ilimat

Ensin hövellettään tuntisotalla. Että kohta männään pihalle kahville.
Ja sittä ku meekäläenen vähä sattuu siitä roovvan mukista lipasemmaan.
Ni jopa tulloo sanomista.
Anteeks nyt vuan että roovvan mukista lipasin. Vuan yhen kielenkärellisen.
Ee siitää sumppi pillaanna. Vuan pitäkäät hyvinään.

Kiärmekarkotin vinkuu ja tärisöö tuas pihamualla.
Sitkee vehe on se. Kestännä jo monta kessee.
Toesin ku se uuvvempi. Joka männä kesänä ostettiin.
Muka aarinkokennolla toemii.
Kyllä ee toemi. Hilijjoo olla öllöttää.
Ee vingu eekä tärise. Ee vaekka kuinka siinä iärellä vahtoes.
Eekä tietenkää suomenkielistä ohjetta matkassa.
- Äetiltä ku ee tuo norjankielj eekä tanskankielj oekeen taevu.
Vae mitäpään lie ollunna kiinoohhii.
Olokaat hilijjoo.
Pitänöö ostoo sille iänekkäämpi kaverj.

 Äet on noetunna luppiiniin kansa.
Ku neon nyt sitä haetallista lajija. Joka pittää nyhtee poekkeen.
Yhessä sen kurtturuusun kansa.
Taekka muuten mätkähtää sakot.
Luppiinija aenahhii on niimpaljo jokapaekassa.
Että ehken ee kerinne sakottaja vielä tämän suven aekaan meejjän pihhaan asti.

Kovin on ollunna ilimat korreet. Ja heenä kasvaa.
Sitä on pitännä käävvä vähä maestelemassa.
Ku niät immeesen silimä välttää.
Onneks ee oo tullunna samallaesta hinkuva siihen ku männäkesänä.
Vuan sillohhan se olj se maha kippee.
Ja kaete sitä siihen koetti sittä sitä heenee mättee.

Mistä juohtuhhii mieleen.
Että huomenna se kuulusj olovan tuas se mahan tutkintahomma.
Tuas lähtöö mahakarvat. Ja pittää kellottee siinä koorussa selällään.
Kylymee aenetta pannaan mahhaan ja puikulalla sitä hämmennettään.
Vertahhii imastaan tuas putkeen.
Ja sittä ootellaan kylymä rinki ahterissa mittee sieltä löötyy.
Sano äet.
- Kävelöö tuas ens yön kahakkätteen huushollissa ja jännittää.