Nyt on nyt

Heekimpäevän tuisku.
Lunta tupruutti aenahhii 15 senttijä.
Eelleennii meekäläesen mieleenen siä.
Onko ennee parempata ilimoo hiirj´jahissa olla. Heh.
Ja vähä hilipasta tiellähhii. Postj´lootalle.
Ku eehän se tuo könttäkoepi immeenen pitemmälle jaksa.

Heekimpäevänä kuulema talaven selekä katkijjaa.
Ja karhu pesässäsä mylläätyy toeselle kuppeelle unijjaan jatkammaan.
Ohan tuota aenahhii pesämpeetteks nyt lunta.
Vaekka suatto keritä karhun kuve piästä vähä kostummaan.
Ku sitä vettä sattoo roemi.

Äet on siunustellunna.
Että mikkään lie virtapiikki iskennä vanahaan koeraukkiin.
Ku uamusilla kimpoo petiltäsä jo kuuvven jäläkeen.
Ja het pitäsj olla vinkun kansa pelloomassa.
Jaksaa mylykytä pihalla tuiskussa. Ja jälistee hiirijä ja lintuja.
Pihassa ottaa muutamat tirsat ja tuassiisa männään.
Iltasilla on semmonen hepakka ettee meenoo asettuva muatakkaa.
Että minkään eillä lie tuohhii. Ee hyvä heelaha tuosta mänöstä.
Sano tämä pessimistipertta.

 No seon semmonen homma. Että sillon männään ku piästään.
Ja ku kerta nyt kintut kantaa ja syvän jaksaa mylykkästä.
Ni sillon ee muata mötkötetä. Ja haakotella.
Kerinnöö sittä tuas muata ja haakotella myöhemminnii.
Ku eehän sitä ikkuinen oo kukkaa.
- Niinku ukkihhii joskus sano.
Nyt on nyt ja huomenna on vasta huomenna.