Huastellaan...vaekka ies siästä

Johan lykkäsj lunta tänäpäevänä. Oekeen uamusta pittäin.
Sae isäntä kävellä kolan kansa kahakkätteen pihamualla. Usseempaannii erj kertaan.

Meleko märkee olj kyllä se sae.
Meekäläestä ee kyllä haetanna. Pistelin siinä pihamuata ympärj.
Välillä pitj tosin ootella. Että joku tulisj kopistammaan käpälistä lumj´puakut.
Siinä tuas lisi lumj´miärä monella sentillä. Eekölie kymmenellä aenahhii.
Männä vuonna tänäpäevänä olj hyvä ilima. Ja pakkasta kolome astetta.
Tänäpäevänä olj lämpimämpuolella.

Tästä tulihhii näköjjään tuas siätiijjotus.
Aena se pittää siitä huastoo. Vuan niihhän sitä suomalaesten tapa on.
Siästä huastettaan. Ku ee muuta keksitä. Taekka osata.
Aenahhii tämä vanahempi polovi.

Suattaa se kyllä olla niin ettee tuo nuorinkaa sukupolovi ossoo kohta huastella.
Ies siästä.
Ku kaekki asijat selevitettään vuan merkillä ja jollae sanalla puhelimen ruuvvulla.
Vaekka koko kaverj´sakki oes siinä ympärillä.
Laetettaan vuan vatsappija ja vitterijä ja mitäpään kaekkee.
Ja oppinooko ne ennee pienetkää puhummaan ollenkaa.
Ku kuulema ruuvvun iäreen istutettaan jo ennenku ossoo ies kävellä.
Hyvä ku ies istuvallaan pyssyy ni tapletti kätteen.
Lehestä luvin semmosta. Tuas olj juttuva siitä.
Neovvolan tätit on kuulema hirveen huolissasa.
Sietää ollahhii jos semmosta on oekeesti.
Lukutaeto on jo kuulema melekeen männyttä. Kohta männöö viimenennii puhetaeto.

 - Mää kuule mäkkeen siitä ehotuksinesj...en ruppee semmosseen hommaan...
istu vuan kuule ihan ite iliman hoosuja jäeseen potkuriin...