Hyvivvoentija aluveella

Mukavapa tuo on ollunna köllötellä sohvalla päevämpaesteessa.
Sevverran seon tuo aarinko jo kiäntynnä,taekka mitellie asentoo vaehtanna, että sohvalle paestaa.
Enimmäkseen tuo onnii päevä männynnä köllötellessä äetin kansa.
Sillä ku on niät tuo polovi vaevanna. Ni ee oo kummosesti lenkille lähtijäks.
Koetti viimen soettoo liäkärj´aekoo. Ku olj aekasa ättäröennä.
No ee oo kuulema aekoja ee. Sano hoetaja.
Puhelinaejjan sae. Sillä vissiinnii vaeva hoetuu.
Eppäelen.

Sitä ku ennevvanahaan elettiin niillä saeraahhoetopiiriin aluveilla.
Ni piäsj liäkäriin. Saeraat hoejjettiin. Ennemmin taekka myöhemmin.
Usseesti myöhemmin. Mutta kuitennii.
Nyt ku eletään näellä hyvivvoentialuveilla. Kukahan sennii keksi.
Ni nyt sitä sittä kaekkiin pittää voejja niin hyvin ettee liäkärijä tarvihe nähä.
Ee oo aekoja eekä liäkärijä.
Ku kukapa se nyt hyvivvoentialuveella liäkärijä tarvihtoo.
Kyllä on ooto homma se.
Kyllä ihmettelen kovasti tuommosta.

 Isännällä ee onneks oo polovi kippeenä. Eekä liijjemmin muukaa. Kaet.
Aenakkaa ee yhtäpaljoo valita ku äet.
Piäsin sen kansa kuitennii jonniillaesen lenkin tekemmään.
Äet sano että lienöö meejjän nelj´jalakanen nyt terveintä sakissa.
Aenahhii vaahtija enämpi ku immeesillä.
Vuan onse tok ilonen että meekäläenen on ollunna tervennä.
Muistaa aena kuitennii loppukanneetiks lisätä.
Että kuhavvuan ee nyt kehusta pillaatusj.