Tuas muistellaan vanahoja...

Voe kuulkee. Jootavalla jottae. Sano äet.
Ja tuas rupesj kahtelemmaan vanahoja kuvija.
Että mitenkä on koerapoeka muuttunna vuosiin varrella.
- Oes vuan kahtonna omija kuvijasa...vaekkee siitä kyllä oo oekeen mittää.
Ku se ee yhtää tykkee kameroesta.
Niimpä. Ja sittä mulle aena marmattaa ku kiännän piätä poekkeen kamerasta!

Ensmänen kuva on vuojelta -15.
Sillon sitä suatto vielä katella sohvan selekänojalta pihalle.
Sae hypäkehellä mielimmiärin.
Näkj kaekki kulukijat. Ja niitä olj kyllä sillon paljo enämpi ku nykyvään.
Nykysi ee kule ennee kettää.
 

Tässä minnoon toessapäevänä nakottamassa rappusilla.
No oonko vanahentunna...ee aenakkaa piässä oo harmoota. Niinku kuvvoojalla.

Tämä kuvahhii on näehin aekoen vuuelta -15.
Lunta näätästi olleen vähempi ku nyt.
Ku kerta on ylettännä puaroomaan hangessa. Jalat muassa ja piä pinnalla.
Sillon pärjäsj hyvästi iliman vuatetta.
Nuorena tarkenj. Sano äettii.
Niihhän tuo sehhii lykkee vuosj vuuelta enämpi vuatetta.
Yhtämatkoo tässä vanahennuttaan.
Vaekkee se ennee yhtä utakka oo vinkupelliin ku muutama vuosj sitte.

Tässä oon vuonna -18 ja sammoo aekoo eletään.
Hangella on voenna pintellä.
Eepä oo nyt vielä siihehhommaan piässynnä.
Vuan vielähän tuota kerkijjää.

Niihhän tuo tunnustaa että vastahan sitä poekosena pistelj pitkin teitä ja hankija.
Niinku nuissa kuvissa.
Vuan uatella että nuihennii otosta on monta vuotta.
Äet herkistelj että nuorj poeka. Ja virkee.
- No ehämminä ennee nuorj oo. Eekä toen äet.
Vuan kyllä oon vielä virkee. Jota tuas äet ee oo.
Se sano että nii on ku vanahuksella konsanaan.
Ku on liäkitys kunnossa ni sillon männään.
Ee maha ehken itellään olla se kohillaan.
Ku ee niät sohvasta irtoo ahterj....