Ies vähäsen

Kyllä se kuulkee niin vanahan mieltä lämmitti. Ku olj uutta lunta haesteltavana uamusilla.
Pitj ihan usseempaan kertaan poloku tepastella. Ku olj niin mukavantuntusta käpälän alla.
Ku seoroovan kerran sitä illoo on vasta ylj puolen vuuen piästä.
Immeeset ee oekeen riemastunna tuosta lumesta.
Vuan nepä nyt onnii semmosija kuivakkeeta.
- Taekka aenahhii äet.

Ee kuitenkaa kymmentä senttijä sitä tullunna.
Vaekka salloo toevonnii.
Ku niät iltasilla tuntu siämies sanovan että suattaa vaekka niinnii paljo tulla.
Oljhan tuo kuitennii hyvä että ies vähäsen.

Veen kansa liäryykshän se sittä päevällä mänj.
Sattoo losotti oekeen kunnolla.
Ja niinku tiiättä ja monasti oon sen sanonna.
Ni lumen kansa kastuminen on ihan erj juttu ku veen kansa.
Kyllä en veen kastelusta tykkee. Eelleenkää.

 Kyllä on monellaesta lintuva ilimestynnä pihapiiriin.
Äet on niitä lasista ällistelly.
Siihen niät lehahti iso parvi pikkusija lintuja.
Ja tämä meejjän muka-lintutietäjä (=äet) niitä äemistelemmään.
Että mittään lie nuo.
Se ku ee erota ku variksen ja harakan. Ja talj´tintin.
Vaekka muka on aena tuntovinnaan usseemmannii tirpan.
Aekasa ku aateekoo-vehkeen kansa pelasj. Ni lööti kuvvoo että peepposija ovat.
Että puolj´kuuta sittä kessään.
Vae oljko se vuan vähäsen...ku meekäläenen sen västäräkin näkj tässä äskön.
No sepä on se ja sama.
Ku kesä tulloo kuitennii. Ennemmin taekka myöhemmin.
Vaekka oes se kuitennii ollunna mukavata...jos oes näellä lumilla mänty ens talaveen.
- Lienen vissiin sanonna tämän joskus ennennii....?
(Joka kevät. Sano äet.)