Kevvään hajuja...ja makuja

Ihan on kohtalaenen lumj´tilanne vielä tiälä.
Ohan tuo kasa kuitennii vähä huvenna. Vuan sinkeessä kyllä on.
Ja tuola portin takana talon eissä vieläe isompata läjjee.
Jos juhannukseks sullaa se ni on jo ihme.

Mahottoman lämmin päevä olj tänäpäevänä.
Nuin äkikseltään.
Ihan tunnusti siltä ettee tuota kaete tarvinne koko kesänä sen enempöö ollakkaa.
Vuan vappupiknikillä suattaa vilu kapasta.
Jos kuka nyt semmoselle tohtii.
Kuulu niät kylymenövän ilima oekeen kunnolla.
Tuntu suattavan jopa ränteehhii rätkästä.
Ee tuo meekäläesen piknikki kyllä siitä kärsine.
Tuossa karvamatollahhii on oekeen mukavata vaekka kahvit ja keksit maestella.

Maestelusta mieleen...
Tiellä käätiin vähä käpästelemässä. Ja kevättä haestelemassa.
Äet näkj ku nuoleksin siinä vaevihkoo suupielijänj...
kysäsj sittä että mittee lipasin...enkaet vuan sitä lihavata kärpästä siitä leskellehen piältä.
- No eeen tok...vuan sitä...lipasin koko leskellehen...heh.
Kiitosta ee kyllä siitä tullunna. Moetetta sennii eistä.

Huono on kuva. Ku äet sen lasilläpi otti.
Vuan suanooko kukkaa selevvee että onko tuo peepponen?
Nuita niät olj aenae viisjkymmentä meejjän pihamualla yhessä parvessa.
Pienijä olivat. Vaekka tuossa kyllä näätästää ihan räkätin kokoselta.

 Ja ne kevvään ensmäset leskellehet! Ne joeta en syönnä.
Yhen vuan toesesta kohasta.
- Vähä kevvään makuja.
Ja pätö hommasta niin mahoton äläkkä.