tiistai 30. marraskuuta 2021

Yks lähti, toenen tulj





 Uattelin vuan tulla sanomaan että tuisku on tullunna.
Se pienellä kirjotettu. Ee tuo plokikamu Tuisku.
- Vaekka oes tuo mukava ollunna sehhii käämään.

Pakkanen lähti männäyönä litomaan. Vissiinnii jonnehhii pohjoseen.
Ja tilalle tulla pyihälti lumj´tuisku. Mahottomalla pöläkällä.
Ja hyväntähen että sitä lunta on tullunna. Koko pitkän päevän.
Isäntä on sitä kaahonna kahteen eli kaete kolomeennii kertaan.
Äet mittilöe että eeköpään lie tullunna kakskymmentä senttijä.
Ee aenakkaa sillä kenkiivvarret piisanna ku olj lunta täännä koko suappaat.
Meekäläesestä on ollunna mukavata tuo lumentulo..
Äet ee oo ollunna sammoo mieltä.
Ee kuulema tarvihtisj sattoo kaekkija lumija justiisa tälle korkeovvelle.
Iha hyvästi passoes vähä alemmakssii sitä ripotella.

Joku olj ennustanna että muka jooluna hehkuu koko mua siäkartalla punasena.
Että muka lämmintä tulla puhaltaa.
Ee tarvihe tulla puhaltelemmaan.
Ku korkeentaan vuan talavituulj.

Vanahakansa on sanonna että Antti turkin antaa.
Niivvuan taes tehä. Tänäpäevänä on niät se Antimpäevä.
Kyllä tuola mytäkässä on ollunna turkki jos toenennii tarpeen.
Ja uunissa on tulet ollunna jokapäevä.

Voe turkanen ku tuo aeka männöö liijjan jootuin...
Sehhii Joolupukin kirje on vielä tuola meekäläesen aevopoemuissa muhimassa.
Alakasj olla kaete aeka se kohta ulos sieltä pulupaattoo.
Pitänöö ruveta lissee sitä rätneemään...







maanantai 29. marraskuuta 2021

Kahvittelut ja pakkaset

Justiisa ku kerkisin olla ilonen talavesta. Ja lumj´satteesta.
Ni sittäpä säehenhaltija luatihhii pakkaset.
Eelissäpävänä olj yhelläaekoo ylj -20, tänäuamuna - 25 ja nyttii vielä -16 pakkasta.
No kyllä ee oes tarvinna nyt ens´alakuun.
Oes ensin pitännä suaha raahassa naatiskella talavesta. Ku kerta viimennii tulj.
Ja sittä vasta oes sitä pakkasta loehenna.
Vuan eepä nuita siätoeveeta oo ennenkää kuultu. Olokoossa mitevvuan.
Ensmänen atventtihhii olj eelen. Joolu lähenöö vaahilla.


Eelissäpäevänä kahviteltiin nuin omalla sakilla isännän syntymäpäevijä.
Etukätteen. Ku se oekee syntymäpäevä on tänäpäevänä.
Piäsin enon viereen sohvalle huastelemmaan mukavija.
Uattelin että ee sitä täätekuakkuva nyt tipaha. Ku kerta pittää sitä tiieettijä pittee.
Vuan eeköpä vuan eno antannahhii sen perinteesen "salakuakun".
Joka ee oo ennee aekoen ollunna semmonen.
- Lähti tuo nimi alumperin siitä ku se sujjaatti äetiltä salloo meekäläeselle pöövvän alle aena pikkumurun kuakkua.
No toemperrään nyt olj se muru kyllä semmonen että justiisa silimä sen lusikasta erotti.
Enkä taenna siitä ies makuja suaha.
Vuan uatos seon tärkeentä. Ettee jätetty osattomaks kokonaan.

No niinku jo sanoennii. Ni sitä pakkasta on ollunna.
Eekä oo liijjemmin pihalla tarenna.
Muuta ku justiisa sevverran etton suanna asijat hoejetuks.
Ensmäsen kerran olj tälle talavelle tossuttii jalassa.
Äet vatvo ne jalakaan meekäläeselle.
Ku sano ettee näätästä tulovan asijjoennista mittää. Ku käpälijä palelti.


 Tintit on mahottoman näläkäsijä. Ja lämpimikseen lentelöövät sittä ihan piätönnä.
Ykssii lossaatti suoraan lassiin lentee.
Mahoton mojjaas kuulu vuan.
Ee onneks kuoleonna kuitenkaa. Vuan lenti rästäälle piätään puistelemmaan toviks.
Ja sittä eekuvvuan kahakkaan sekkaan. Tappelemmaan jyvistä lintulaavvalle.
Oravija ee oo näkynnä vieläkkää. Minnekkä lie männeet.

Se näkkyy pitävän paekkasa. Että itku pitkästä ilosta.
- Naesimmeenen niät mätti sitä täätekuakkuva kaks päevee.
Ja nyt sittä juilii hammasta.
Huomenna kuulu olovan hammasliäkärj´reessu eissä.
Ee kää katteeks kyllä. Hyvin on muistissa oma käänti.
- Kanttuvei sejjäläkeen kokopäevän.
Mitenkään käänöö äetille... sennii saes kyllä jo oveltakäsin hummaattoo älyttömäks.
Niin se ite sano.
Ku sillä on semmonen hammasliäkärj´kammo kuulema.
Sinne se nyt sittä männöö huomenna tärisemmään.
Eekä voe ies purra hammasta ja sillä sisulla männä.
Ku mieluummin kuitennii se suu pitäsj sielä liäkärissä kaet kuitennii aaki olla....
niinku kotona ylleesä jatkuvasti....





torstai 25. marraskuuta 2021

Huonot ja hyvät uutiset


Eelissäpäevänä sitä sittä ajjoo körryyteltiin sinne meekäläesen verj´kokkeesiin.
Ja ylleeseen katastukseen.
Mikä siinä. Hyvästi mänj reessu. Ja liäkärj olj oekeen mahottoman mukava.
Ja vielä kaanissii.

No tänäpäevänä sittä suatiin tuloksija.
Jootuin tulivat. Äet olj jo varraatunna viikon oottelemmaan.
Eekä naarattanna kyllä kettää ne tulokset. Huonoja uutisija.
Haema-arvo niät vuan noosoo kokoaejjan.
Viimeks jo olj hirveen korkeella. Ja nyt vielä hirveemmän.
Onneks muut arvot olj alakanna asettuva oekeempiin lukemiin.
Ja onneks ee oo koskenna mihinkää. Eekä mittää vaevoo oo ollunna.

Nyt pittää tuas ruveta kuitennii jottae roppija syömään. Ja ottoo sittä uutta koetta.
Ja kaete sitä pittää sitä haemoo jotennii vielä tutkijahhii lissee.
Ja pittää sitä sammoo evästä syyvvä. Nähä vuan unta herkkuluista.
Äet ottaa tuas kierroksija.
Ja alakaa tuas hättäellä yösäpäeväsä.
- Johan tuo vähä kerkissii raahottuva.


Meekäläesellä on kyllä vaahtija piisanna tuas.
- Toestaseks. Sannoo äet. Kaekevvarulta.
Ku kehuista ee ylleesä millonkaa hyvvee seoroo kuulema.

No jokatappaaksessa. Kaaheesti sattoo ööhäsj lunta tänäpäevänä.
Oekeen kunnolla tuiskutti.
Ja sehä on sittä tietennii meekäläesen mieleenen ilima.


Keppi sae kyytijä....


...ja lintulaavvan alusella pitj käävvä haakkumassa.
Vaekkee siinä kettää ollukkaa.
Isäntä änkesj lunta työntee selekä viäränä.
Ja äet liehu kameran kansa. Että muka kunnon lumj´kuvija suapi.
- Ihanku oes joskus suanna. Samallaesija hutija ku ennennii. Rukkaskäellä.
Onneks kameran akku tyhjenj. Ja saen puuhastella sittä raahassa.
Kyllä olj sittä mukavata syyhältee sielä hangessa.


 Parasta päevässähän olj se hiirj´jahti!
Aetan kuppeella niät olj selevät hiirehhajut. Ja joku sielä lumessa männä vipeltihhii.
Koetin tehä aena semmosen äkkihyökkääksen.
Vuan hiirj mokoma olj jootusampi.
Tälläkertoo.
Kuhan tässä tarpeeks harjottelen.
Ni katottaan kumpiko on jootusampi.
Lunta aenahhii on missee hiiren vipeltee. Ja meekäläesen.
Se talavi tulj sittennii.
Ja sehän on sittä se hirveen ilonen asija.





tiistai 23. marraskuuta 2021

Tekköököhän nyt talavee...



Kyllä tulj tuas ilompäevä.
Jaa että minkäkö ihmeen taatta...?
No tietennii sentaatta ku tulj lunta!
Äet ee suanna kuvija niistä meekäläesen ensmäsistä laakoesta.
Ku ee niät kerinnä.
Taekka toemperrään ottihan se kyllä niitä...vuan niissei näkynnä ku valakeeta.
Taekka sittä semmonen sininen viuhake.
Kaekki pitj ottoo poekkeen.
Kameran kortti täännä vuan viuhetta ja valakeeta.
Ja joku musta rantu.
Mahtanookko nyt jiähä ihan muahan tämä lumj...vae vieläkö sullaa poekkeen...
ni tarkotin vuan että ennen kevättä.
Että tekköököhän nyt sen talaven....viimennii.

Huomiselle piisoo kuulema lunta senttisotalla.
Justiisa ku pitäsj ajjoo körötellä sinne kaavvemmaks linikalle.
- Niihin verj´kokkeesiin.
Kuhavvuan ee tulisj mahottoman huono kelj. Hättäelöö äet jo.
Vaekkee ite ies oo ratissa.
Antaa vuan neovvoja takapenkiltä.
Jossa se aena istuu meekäläesen seorana. Ku en ruppee sielä iteksenj olemmaan.
- Kylillä jo kahtoovat ku kaapalle ajettaan. Että tuas tuo erj´puranen sakki tulloo.
Akka istuu aena takana.
Mahtaa olla mahoton ättäräpiä. Taekka olovinnaan.
Ku aena istuu ku restentti takapenkillä.
Meekäläestä ee niät aena ohimänövä niä.
Ku jos oon makkuulla penkillä.
Ni eevät tiijjä että meekäläesen taatta se sielä istuu.


 Tulj tuas totistettuva ettee rukkaskäellä sua kuvvoo otettuva.
Aena männöö joku asetus sekali.
Ku semmosella lonttosella koettaa kamerata näplätä.
Se se kerkijjää aena sulammuan aekaan unehtuva. Ja yllättää sittä talavella.
Niinku talavikelj aatoelijat.
Vaekka tulisj lunta ja sulasj poekkeen. Ja satasj kohta uuvvestaan.
Ni aatoelijat yllättyy aena vuan.
Tuas on nähty ja kuultu ku tätä lunta tulj toeseen kertaan.
Pelti on rytissynnä monessa paekassa.


Iltahämärällä olj vielä mukavata käävvä muutamat päevän viimiset tintit haakkumassa.
Että älysivät männä pessiisä makkoomaan pimmeen aejjaks.

Huomenna on tuas jännä päevä sielä liäkärissä.
Onneks on mukava liäkärj.
Yhtää ee jännitä.
Muita ku äetijä. Tuas.





sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Vaahtiveekko

Meellä männöö nämä päevitykset aena näköjjään vähintäännii päevän jälessä.
- Taekka no usseemmin usseemman ku yhen päevän.
Vuan ee oo minun vika. Suamaton sihteerj on syynä.
Kyllä on tämä mänö jo sanavvappaavven rajottamista.
Nämä kuvat on eeliseltä. Ee vielä lunta muassa.
Nyt sitä kuitennii on vähä väriks tullunna.

Meellä olj eelissäpäevänä semmonen harvinaesempi tuo lenkki.
Sama reetti kyllä ja melekeen samat hajuttii ku eellisellä kerralla.
Vuan se erikoesuus. Se tulj siitä että olj kuulkee melekonen vaahti.
Himpuvverran olj joessae paekon mänö raahallisempata.
Haestelin siinä nuita paekkoja mittee ee suanna haestella lämpimämmällä ilimalla.
Vuan se olj kuulkee siinä ja siinä että pysy äet matkassa.
Ee oo kuulema vuosiin ollunna meekäläesellä tuommonen haepakka paenaltoo etteempäen.
Äet rätnäsj että vissiinnii viisj vuotta aenahhii ku on viimeks mänty tuolla kyyvvillä.
Tulj ennätys varmaannii.

Seon suanna jalakasa toemimmaan vasta tänäpäevänä pikkuhilijjoo.
Sevverran otti kuulema voemille tuo eelinen kapallus.
Meekäläesellä ee oo ollunna mittää heekkoo.
Harmi vuan ku ee tänäpäevänä mänty.
Olj muuta hommoo.
- Niinku vaekka äetin vahtoomista kaapasta.
Ja kaapankiertoo silläaekoo ku se olj sielä.
Ja immeesten kahtelu.


Meekäläeselle on kuulema kasvanna näen vanahoella päevillä kulumakarvat. Sano äet.
Ja karvasempi nuamahhii kuulema ku ennen.
Oesko toellaan se kortisooni kasvattanna karvoo...vae mikälie.
Äet on vähä katteellinen.
Ee siitä kortisoonista tietenkää. Vuan siitä karvankasvusta.
Ku sillä itellään on ruvenna piäkarvat harvenemmaan huolestuttavata vaahtija.
Nuamakarvoesta ee kuulema oo katteellinen. Ku ee semmoset oes naesimmeeselle mitenkää tarpeen.
Ja silti näätästää niitä vuan sille pukkoovan. Näen meejjän kesken sanottuna.
Oeskoon nuo ne tukajjuuret mitkä ruppee sieltä nuamapuolelta pakkaatummaan essiin...
vae kasvanookko se tukka jotennii alaspäen sittä...
Ehken ee passoo sille sannoo iäneen tuommosesta.
Suattaa tulla ohempata evästä siitä hyvästä.


 Aarinkohhii se paesto eelissäpäevänä.
Pakko olj toppuuttoo vaahtija. Että sae immeenen ies yhen aarinkokuvan otettuva.
Vuan eelinen päevä olj mahottoman hyvä päevä.
Äet siinä jo tuumaelj että minkään eillä se lie tuohhii ollunna. Mokomahhii vaahtiveekko.
Vuan olj se kuitennii ilonen ku olin niin vaahikas.
Ku ee sitä oo kuulema toellaan ollunna vuosj´kaasiin nuin kovvoo vaahtija.
Oljpa tuo minkä eillä hyvvään.
Semmosta olj eelissäpäevänä. Eekä tuo vaahti oo paljoo siitää hilijennä nytkää.
Kyllä on eläminen oekeen mukavata justiisa nyt.






perjantai 19. marraskuuta 2021

Harmoota ja joolunootuksen alotusta


Äet totesj näetä kuvija katellessa että alakaa olla takki näköjjään jo meleko pietyn näkönen.
Vuan haetannookko tuo mittää. Ku on kuitennii lämmin. Ja vielä piällä pyssyy.

Ootettiin tinkaan sitä pakkasta. Ku kerta semmosta luvattiin.
Ee näkynnä ee kuulunna.
Ja se harmoohan jatkuu tietennii vuan.


Ee silti että se harmoo oes yhtää vaahtija hijastanna.
Noosoo se käpsä harmoommallahhii päevällä.

Kävästiin päevällä kaapunnissahhii.
Tosin ee missää kaapassa.
Ku sitä taatija on paljo liikkeellä tuas tiäläpäennii.
Äet kävj hakemassa meekäläeselle sitä erikkoruokoo linikalta.
Ja samalla tietennii sittä se puntarj´käänti kansa. Meekäläeselle.
- Ku on kuulema tärkeetä pittee silimällä paenoo.
No siinä kyllä levisj mamman silimät ku kahto puntarinlukemata.
Nosti meekäläesen siitä poekkeen ja otettiin uusj punnitus.
Paeno on noossuuna reelun kilon siitä ku olin köökäsimmillään sillon saerastaissa.
Nyt ee kuulema ennee oes väliks paenon noosta.
Tarkalleen sanottuna meellä kummallakkaa....



 Ens viikolla on mänö sinne toeselle linikalle verj´kokkeesiin.
Nähhään että minnekkäpäen on männy haema- ja maksa-arvot.
Siinä tuas on ressimpaekkoo siiheasti aenahhii immeeselle.

Pikkuhilijjoo ehken kuitennii tohittaan tässä joolunootukseen.
Ku tulloo se joolu kuitennii. Oljpa tilanne mikä tahhaan.
Äet puistelj jo pölyjä kyntteliköstä.
Ja alotti alustavasti jo kuappiin penkomisen.
Että minnekkä tulj pantuva jooluvalot viime joolun jäläkeen.
Yks torttutaekina oottaa jo jiäkuapissa leepomista.
Ja meekäläestä on kovasti jo patisteltu joolupukille kirjettä viäntämmään.
Onse jo haatumassa piäkopassa.
Vielä vuatii semmosta siätöö.
Ku sitä on nyt paljo enämpi muistamista ku muina jooluina.




keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Vuosiin varrelta


Juohtupa mieleen tuossa kuvija katellessa.
Että katellaampa vähä tuakseppäen nuita marraskuun ilimoja...
Kaekki kuvat on otettu sammaan aekaan marraskuussa.
Tuossa ensmäsessä kuvassa eletään vuotta -15.
Ja päevämiärä on 17.11.
Lunta on ollunna.


Tässä ollaan vuuessa -16. Samalla päevämiärällä.
Ja lunta vielä enämpi ku eellisenä vuotena.
Johhii määräkoera on ottanna vähä pikomia lumj´hangessa...heh.


Vuosj-17, marraskuun 17.päevä. Lunta on, vuan vähemmän.
Taesj vissiinnii olla semmosta märemmämpuoleesta.


Vuan mittees sittä vuojen-18 marraskuussa 17.päevä!
Missee lumet,missee pakkaset...?
Olovinnaanko muka aarinkohhii paestanna.


-19 vuojen marraskuulla sitä on lunta tullunna. Ja siinä justiisa tuiskunsilimässä meekäläenen.
Muistampa kyllä että mukavata olj. Ja vaahtija piisas.


 

No eepä liijjemmin lunta sittä männävuojen -20 marraskuussa.
Eekä näätä hirveesti innostavan tuo lenkinteko.


 Tänävuotena ee senkää vertoo talavee. Olj vähä ja mänj mänöjjään.
Sulloo ja märkee. Harmoota ja tympeetä.
Ja ohan tuo määrämies muuttunna ensmäsestä kuvasta....
Vuan niihhän se männöö.
Ilimat muuttuu. Ja eläjät.
Nii immeeset ku myö koerattii. Ja muut.

Äet kahtelj haekeena nuita vanahoja kuvija. Ja muitahhii.
Ja muistelj aekoja. Ku meekäläenen olj nuorj poeka. Ja virkee.
Suotta kaehoeloo. Ee sitä entistä takasi sua.
Elellään vuan tätä päevee.
Vaekkee ennee nuorija ollakkaa.
Kohtalaesen virkeetä kuitennii vielä. 😊