tiistai 2. lokakuuta 2018

Pistää miettimmään...




Lokakuun kalenterj´poekana kommeeloo kamu Tuure.
Ee kuitenkaa nuin lumisissa merkissä alakanna kuukaasj ku tuossa kuvassa.
Vaekkee oes kyllä mittää sitä vastaan.



Ee alakanna ilosissa merkissä tämä kuukaasj.
Suureks suruks kuultiin että ansioetunna lukukoera ja ihana plokikamu Typy on lähtennä tuonilimassiin.
Suru on syvämmessä ja itku silimässä.
Hyvvee matkoo sulle Typy keppein käpälin ja lohtuva ja voemia perheelle joella on hirvee ikävä ja suru.
Matka jatkuu nyt jossae muuvvalla. Sielä minnekkä myö kaekki aekannaan männään.



Immeesen mielj on ollunna haekeena.
Johtuin tuosta suru-uutisesta.
On muistellunna minun ensmästä eeltäjätä joka elj 14- vuotijjaaks.
Toesta eeltäjätä, joka elj 12-vuotijjaaks.
Ja tätä viimisintä, joka elj vuan 6-vuotijjaaks.
Ja jonka lähtö tulj ku salama kirkkaalta taevaalta.
Ja sittä tulin minä.
Kukapa tuon tiennöö kaavvanko sitä on aekoo jälellä itekullae.
Vuan liekkö tarpeenkaa tietee.
Sitä vuan ollaan ja ellee toohotettaan itekuhhii.
Ja lähetään sittä ku on se aeka.
Niin sevuan on pantu mänöväks.
Vaekka kyllä se silti pistää miettimmään.


- Lokakuu. Kyllä on vuuen turhin kuukaasj.
Ee ennee kessee, eekä kuvan syksyväkkää, suati talavee.
Kyllä on yhtä turha ku viikossa torstae.
Ee sekkää keskellä viikkoo, eekä kunnolla loppuvakkaa.
Kuhampaan jootavampäeväsenä täätteenä kaekkiin kiusaks kuljaeloovat allakassa.






12 kommenttia:

  1. Samoissa surullisissa tunnelmissa ollaan täälläkin. Typyä on ikävä. Niin kaunis ja fiksu koiratyttö! Viisaasti taas mietit elämän menoa, Iivari. Kaikella on aikansa ja sen pituudesta ei ole etukäteen kenelläkään varmuutta. Varmasti onkin hyvä niin. Muuten menisi elämä tulevaa surressa. Eteenpäin elävän mieli. Kovasti toivomme voimia Typyn perheelle ja Hippu ressukka on varmasti ihan ymmällään, kun rakas kaveri on kadonnut viereltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä voemia myöhhii toevottaan sinne Typyn perheelle.
      Hyvähän seon ettee tiijjetä etteempäen kovin paljoo. Aenakkaa lähönhetkee. Jokkaesella seon eissä. Eekä siitä oo neovvotteluvvarroo. Vuan jäläkeejjiäville on aena vaekeenta se jos se rakas lähtöö yllättäin. Semmosesta selevijämisessä on moninkertanen surutyö.

      Poista
  2. Miten kauniisti kirjoitit Iivari. Ja Parekin kommentti lämmittää sydäntäni myös. Tämä viikko on ollut meille kamalaa aikaa. En voi vieläkään ymmärtää, ettei Typyä ole. Sen kuolema oli valtava yllätys ja järkytys.

    Lämmin kiitos teille molemmille ihanille plogikavereillemme myötäelämisestä. Tästä selvitään ajan kanssa. Nyt vaan tuntuu aivan kamalan pahalta.

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ee sitä oo oekeen ies sanoja tuommosen eissä. Varsinnii ku tulloo nuin yllättäin.
      Vuan uatellaan teetä ja toevotaan voemia jaksoo etteempäen. Ee siihe muu aata ku aeka. Ja onneks se Hippu sielä lohuttaa <3

      Poista
  3. Vielä on tuoreessa muistissa blogikamu Elviksenkin lähtö ja nyt yhtäkkiä Typy. Ja vaikkei ihan blogikoira ollutkaan, niin ei ole vielä hellittänyt ikävä meidän Roosa-tätiäkään kohtaan. :( On niin surullista menettää ystäviä. Mutta kuten sanoit, niin ei voi kukaan tietää päiviensä määrää, joten on vain elettävä menemään, kun aikaa vielä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Surullista ku nii monj plokikamu on lähtennä.
      Ja eepä sitä tiijjä päevee millonka tiälläe semmosta kirjotellaan. Siihe asti vuan elettään ja männään. Ja jumitellaan lenkillä entisseen malliin. Ja annettaan possuille kyyvvit.

      Poista
  4. Voimia Typyn perheelle ja blogikamuille <3
    Totta se vaan on että kaikilla on aikansa, ei voi tietää kuinka pitkä tai lyhyt.
    Ai Iivari sinusta torstai on viikon turhin päivä, lisäisin tuohon listaan tiistain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toevottavasti kaekki meejjän plokikamujen toevotukset lohuttaa Typyn perhettä. Liijjan lyhyt on meejjän koeriin aeka tiälä muutennii. Ja sittä jos vielä yhe´äkin jiäpi vieläe lyhyvemmäks... :(
      Oekeessa oot, tiistae on kyllä kansa ihan turhakepävä sehhii. Ihanku se helemikuuhhii kuukaasista.

      Poista
  5. Kirjoitit niin kauniisti Typystä, että sitä junassa lukiessa itku siinä silmiin pilkahti. Oli pakko käydä lukaisemassa samantien Typyn blogi ja käydä laittamassa osanottoviesti. Vielä on omassakin mielessä niin pinnalla Ekan lähtö, että surun määrän kyllä ymmärtää. Onneksi meistä ei kukaan ei tiedä päiviensä määrää. Ei täällä jaksaisi, jos miettisi ja odottaisi sitä päivää kun lähtö tulee.
    Mä olen muuten torstain turhuudesta ihan samaa mieltä. Muistan kun lasten isä oli reissuhommissa, kun lapset olivat pieniä, niin kaikki muut päivät jaksoin jollain lailla, mutta torstaina aina tuntui, ettei viikko lopu koskaan.
    Me tulemme muuten huomenissa käymään siellä teidän hoodeilla. Vuokrasin pakettiauton ja tuomme sillä sinne Kajaanin pojalle uuden sängyn. Saa hänkin jo vähän leveämmän. Katsotaan ehdimmekö poiketa sua moikkaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sevuan kyynel tulloo silimään ku uatteloo tuota Typyn lähtöö :(
      Niin hirveen surullista. Niinku Ekannii lähtö. Sitähii tiälä kyynelehittiin tinkaan.
      Toevottavasti teellä on talavitassut alla siinä aatossa. Ettee kelj yllätä. Kaenuussa on varmaan lunta ku nyt sattaa tiälläe.
      Kotona ollaan huomenna. Mukava jos kerkijättä käävvä!

      Poista
    2. Tuossa autossa on vielä kesärenkaat joten lähtö tänään menee vähän myöhemmäksi että tiet sulavat. Kyllä meidän pitää varmaan mennä tänään vain ohi että ehditään vielä autokin palauttaa Helsinkiin ja ehdin hetken nukkua ennen klo 4.15 herätystä. Poikkean varmasti seuraavalla kerralla.

      Poista
  6. Lämmin kiitos teille kaikille tänne Iivarin blogiin viestinne jättäneille liittyen meidän rakkaan Typyn liian aikaiseen poislähtöön. Olen saanut niistä lohtua. Pahin alkushokki on takanapäin, elämähän jatkuu. Ollaan totuteltu siihen, että meitä on perheessämme enää kolme. Suru ja ikävä on kova mutta kyllä me pärjätään.

    Hipun emäntä

    VastaaPoista