Paenit ja loekat

Oekeen oon hyvästi voenna. Tuas tähän asti aenahhii.
Kehumata niät paras.
Ja ompa ollunna kyllä hyvät nuo ilimattii.
Karhun kansa oon pihalla paenija heettännä.
Ja paljo muutae mukavata puuhanna.
Ruoka on hyvästi maestunna.

Ja rappuskahvija on äetin kansa juotu.
Tosin ne ampijjaesen juuttaat tinkii siihen hommaan sotkeotummaan.
Räästään alle on niät pesän tehä viäntänneet. Salloo mokomat.
Ja siitä ne suihkii sittä liijjan läheltä.
Muutenniihhan nuo syksypöhnässäsä lentelöövät mihinkä sattuu.

Äetillähän on semmonen surisijakammo.
Se hyppee takkuulla korkeemmalle ku jänöjussi ku vähänkää surahtaa lähellä.
Hirvikärpäskammo. Ampijjaeskammo. Ja kimalaeset ja mehiläeset ja mittee niitä nyt onkaa.
Kyllä sevuan nuinnii iso ja köpelö immeenen näkkyy piäsövän. Ku tinka tulloo.
Meleko monta hyppelyvä nähtiin Karhun kansa tuas tänäpäevänä.
Ennätysloekka taes tulla ku mopo kuluki isolla tiellä. Tuossa ehken parin saan metrin piässä.
Mamman piä vissiin heetti viestijä ropalle että pakkoon. Jättiläesampijjaenen.
Kyllä olj kuulkee naarussa pitelemistä.

 Välj´aejjat se sittä ätisj rappusilta että ee sua istuva kosteella nurmikolla.
Suati kuppeellasa köllötellä.
Tulloo evustusraahastulehus ja kannikat kylymettyy.
Koetin sannoo Karhulle että elä välitä tuosta. Elä oo näkövinäskää.
Että ollaan vuan ihan raahassa.
Huolehtikkaat vuan omista raahasistasa ja kannikoestasa.

Karhu on hyvästi jo tavoelle tottunna. Ja on oekeen hyvä paenikaverj.
Tosin korvaton on kyllä.
Sattu niät hammas korvaan vähä liijjan nasakasti. Ja sittä kohta jo toeseennii.
Ja ihan omija aekojjaan.
Joskus se tuo suuvärkki niät ellää ommoo elämätäsä.
Eekä sitä ite aena tiijjä mihinkä se hammas haluvvaa tarttuva.
- Seon meellä äetin kansa yhteestä.
Sennii suuvärkki ellää ommoo elämätäsä.
Suoltaa iäntä ihan omija aekojjaan.
Ja jaahaa jatkuvasti jottae syömäpuolta.