Asijasta toeseen...

Jonniimmatkoo oon käännä tiellähhii tepastelemassa.
Iltapäevästähän tuo aarinkohhii paesto.
Vuan ee sitä toepilasta passoo kovin pitkälle kuletella.
Onneks äet sen älys eekä lähtennä nyhtämmään.
Piisoo tuo ku jos omassa pihassa telekkuvvaa.
Ja tuvassa niihen pehmeehen kaveriin kansa.

Kohtalaesen keppeesti tuo käpälä noosj kuitennii.
Vaekka eellisestä lenkistä on aekoo männynnä.
Melekosen kolakkata olj kyllä ilima. Kaheksan astetta lämmintä ja kova tuulj.
Ens yöks taetaa tietellä pakkasyötä.
Äet kävj jo tässä illasta kukkapurkkijjaan peettelemässä.
- Vaekka oes nuille jo se ja sama vaekka antas olla sillään.
On niät jo nyt sen näkösijä niinku oes jo kertaalleen paleltunneet.

Ukin rappuskukka pittää kyllä peetellä.
On vielä oekeen topakan näkönen.

 Äet kävj eelissäpäevänä hakemassa meekäläeselle kassikaapalla purkkisapuskata.
Sitä semmosta mahalle kääpee. Joka on hyvästi maestunna.
- Tähä asti.
Eepä oo niät tänäpäevänä maestunna se eväs.
Kaekki muu kyllä maestusj.
Nyt seon päevitellynnä että mitenkään nuihen purkkiin kansa kääpi jos ne ee ennee maestukkaa.
No ohan nuita purkkija kuapissa monellaesta. Maha-ystävällistä. Se tuumaelj.
Kyllä ee meekäläestä ällyytetä nuissa sapuska-asijjoessa.
Ettee kannata sen siinä nyt suunnitella että tekköö sekotuksija.
Kyllä on niin että jos ee joku maestu ni se ee maestu. Vaekka sotkisj sekkaan mitätahhaan.
Kyllä pittää ruveta nyt tarkkaan haestelemmaan evvääsä.
Se jos joku ruppee tympäsemmään ni sille ee maha mittää.

Vuan asijasta toeseen;
Lapissa olj satanna jo lunta.
Sitä ootellessa....