Tunteekas viikko

Kokonaenen viikko tässä sujahti ihan poespoekkeen.
Ohan sitä jos jottae mahtunna viikkoon. Semmosta monellaesten tunteehen kirjoo.
Vuan äet sano ettee jaksa ruveta kirjuriks. Ja vähissä nuo on ollunna sanomiset meekäläesellä.
Surulliset uutiset on vallanna mieltä. Ku se mahottoman hieno plokikamu Arttu lähti tuon´ilimasiin.
Ni on ollunna murhemieltä siitä. Ja tietennii Artun emännän puolesta, ku sillä kaet se suru vasta on ollunnahhii.
Eekä siinä sillon lohuta mikkää sana.

Nuorj emäntä piipahti onneks ilahuttamassa viikolloppuna.
Niinku tuosta ensmäsestä kuvasta näkkyy.
Se olj sitä luatuaekoo.
-Äetin kansahan  seon aeka enimmäkseen vuan...aekoo...

Jonniillaeseen vaahtiinnii oon suanna ihtenj tuola pihamualla.
- Tiijjättä kyllä varmaan minkätaatta.
Niimpä. Ne halavatut siivekkäät riähkät.

Vaekka sielä aarinko helottihhii tänäpäevänä. Ja olj meleko lämmintä nuin niinku syyskuun lopuks.
Ni eepä kummempija tapahtunna. Ku vuan semmosta käpästelyvä pihalla.
Ee oo niät ampijjaeset vielä kuoleotunna poekkeen. Vaekkon pakkasöetähhii ollunna.
Ee rappuskahville ollu vieläkään asijata.
Siihen niitä vuan leejju vielä huahuilemmaan rapulle.
Äet ehti jo pitkän kepin valamiiks.
Että ku tulloo kunnolla pakkaset. Ni sorhoo sen pesän alas sieltä räästäslaatoen alta.
- Vaekkee nuo taejjakkaa sammaan pessään asettaatuva ennee seoroovana kesänä.
Vuan kuulema varulta aeko kopistella sen poekkeen.

Postipoeka pistääty päevällä ihan pihhaan asti.
Ja jätti semmosen pitkän kiärön.
Isännän kansa arvattiin että seon tuas äet jonnii maton ostanna.
Äet ee niät ollunna kotona sillon sen käävvessä.
Jätettiin kiärö sitä oottelemmaan porstuan nurkkaan.

Kylläpä mamma ilahtu ku tulj kottiin ja näkj sen kiärön.
Rupesin siinä kaveriks sitä aakommaan.
Siitä piätellen että suuhun jäe tukku karvoo. Ni piättelin että karvamattohan se siinä.
Ja oekeen piätelty...

Kovat olj komennot ku suatiin se matto lattijalle. Samat ku ennennii.
Sen piällä ee sua syyvvä luuta.
- No eepä tuota oo suanna sitä syyvvä muuvvallakkaa kuukaasj´tolokulla.
Siihen ee sua kantoo mittää muutakkaa syötävätä.
 Ee kuulema isäntäkkää.
- Vaekkee tuo oo ennenkää matoltakäsin syönnä.
Eekä siihen missää tappaaksessa sua nostoo jalakoo.
- No oonkoon ennekää matolle sitä tehnnä.

Uskaltannooko tuossa ies kävelläkkää...
Se oes tuas varmaan parasta naalata vuan seenälle.
Ja katella sitä siinä. Ettee vuan pillaavvu mitenkää.
Sama komento ku eellisellähhii matolla.
Kävin siinä kyllä salloo vähä selekee hankoomassa.
Olj mahottoman mukavan tuntunen ja pehmyt.
Eekä tuossa turrukassa onneks meekäläesen karvatkaa erotu.