Voe tokkiisa...

Voe tokkiisa, sano äet. Ku kuulema se Pentulive loppuu.
- Mikäkö Pentulive?
No sielä Ylen sivuilla on ollunna monemmonituista viikkoo semmonen viteolähetys.
Koerampentuin elämästä, ensmäsestä päevästä luovutuspäevään. Yötä päevee.
Ja sitä seon äet vahanna jokkaenen päevä. Eeköpään lie ollunna aaki uamusta iltaan.
Ja seon käännä aena kahtomassa että mittees ne pennut nyt puuhoo.
Sielä on koerampoekaset paenija heettännä. Ku piäsivät jaloellesa.
Nyt se ilo loppuu kuulema ylj´huomenna. Ku viimisettii pennut lähtöö uuteen kottiisa.
Ja seon murheen paekka. Äetille ja muille seoroojille. Ja niiton ollunna paljo.
No. Jootaapahan nyt äet seoroomaan tätä kotj´ohjelmata. 
Tästä meekäläesen elämästä.
Vaekkee tässä liijjemmin mittää maenittavata kyllä ookkaa.

Päevällä männä hilipastiin vähämmatkoo tuota meejjän lenkkitietä.
Hyvin olj laahkee ilima. Ja mukavammakunen tie käpäliin alla.
Onneks ee tänne oo kukkaa hiekkoo kylyvännä.
Niinku kirkolla ja kaapunnissa.

 Mänömatka olj hyvinnii semmosta hilipasuva.
Palluumatkalla olj vähä sittä enämpi luappasumalliin mänö.
Yhessäkohen olj niät vähä semmonen luipakampi kohta.
Jossa ee äetin lonttosten nasta oekeen pitännäkkää.
Tulj siinä semmonen vähä luajempi askel sen tehtyvä.
Ja sehän vähä jo ronkkoon otti.
Sanosinkoon että peräti hilikkuva vaelle semmonen huarakatkos.
- Eekä sunkaan syvämmessä. Niinku ylleesä semmonen ruukkoo olla.
Se se ee sittä opi.
Eelissäpäevänä niät sama homma samassa kohassa.

No seon nyt sittä se Heekimpäevä tuas.
Ja sehän männöö niin että sillon taettuu se talavenselekä.
Ukki sano että kaet se taettuu. Ku lunta tulloo tuas vuakasuoraan.
Kennenkä tahhaan selekä semmosesta taettuu.
Liekkö se karhu nyt pesässäsä sen kylykesä kiäntännä.
Niinku kuulema ruukkoo tänäpäevänä tehä.
- Mistee se sehhii tietää etton Heekimpäevä. Ja kylenkiäntö.
Alamanakkako lie sielä pesän seenällä...
vuan kukapa lie aena kiäntänöö sen lehen uuvvelle kuulle ku karhu ite makkoo...