Meellä eletään pakahuttavan suuren surun aekoo.
Meejjän hirveen rakas ja ihana ukki nukku poekkeen viikko sitte.
Ja ikävä on kaekilla kova.
Ulukona on kesä.
Vuan äet sano että mikkää ee tunnu miltää.
Kovasti oon pihalla pyörinnä. Ja koettanna katella että missee ukki.
Ee näy ennee.
Eekaet sitä pienen koeran piä ymmärrä. Ku ee immeestenkää.
Särkyny syvän rehottaa pihalla.
Ja pirtissä meejjän kaekkiin sisuksissa.
Kaete se elämä tästä aekoo myöten jatkuu.
Kuhan opetellaan.
Lämmin osanotto valtavan suureen suruunne. En osaa nyt mitään muuta kirjoittaa... olette ajatuksissani.
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Lämmin osanotto 😥🙏
VastaaPoistaRakas Iivari ja kotiväki, lämmin osanotto suureen suruun ja menetykseen. T: Mai
VastaaPoistaOsanottoni! Muistelen vuosia blogia seuranneena, että teijän ukki oli ihan muutaman viikon tarkkuudella samoihin aikoihin syntynyt kuin oma isäni. Hän kuoli jo 12 vuotta sitten, joten olen mielenkiinnolla seurannut tarinoita ukistanne.
VastaaPoistaLämmin osanotto Porist! Tarinat ukist on aina ollu mukavaa luettavaa, hän oli hieno miäs. Muistot on ny aarteit! Iivaril silitykset iha eriksee ja toive, et jaksaa sanel äitil juttui blogiin, ne on parast luettavaa joka päivä ja antaa voimii ja iloo. Jaksamist teil kaikil!
VastaaPoistaTäydestä sydämestä osanottomme valtavaan suruunne. Ukkinne jätti meillekin hyvät muistot. Oli mukava lukea hänen puuhistaan, sellainen tervaskanto, jolla oli suuri sydän. Hyvää taivasmatkaa hänelle. Voimia teille kaikille. Haleja!
VastaaPoistaLuopuminen on aina raskasta. Etenkin rakkaista rakkaimpien kohdalla. Elämässä vain on kaikki eteentuleva elettävä läpi - tavalla tai toisella. Suurella myötätunnolla ajattelemme teitä vaikeina aikoinanne. Usein.
VastaaPoistaOsanottomme! Teillä on nyt suuri suru kannettavananne. :'( Silloin saa pysähtyä suremaan, eikä minkään tarvitse miltään tuntuakaan.
VastaaPoista