Puhheenaeheesta toeseen

Se olj tuas nurmikolleekkuupäevä.
Isäntä hikj piässä työntelj leekkurija pitkin pihamuata.
Meekäläenehhän ee sua nykysi ennee osallistuva siihen hommaan.
Ku välillä ruppee liijjan makkeelle maestumaan se leekattu heenä.

Muulla aekoo sitä on kuitennii suanna tepastella.
Onneks ee oo liijjan kuumoo ollunna. Eekä tarvihe tullakkaa.
Kohta kiäntyy elokuulle.
Ee oo ennee montoo päevee heenäkuuta jälellä.
Penskoellahhii alakaa koolut.
Ja siitähän se syksy alakaa sittä.

Puhheenaeheeta ja tapahtumija on piisanna.
Muuvvalla, ee meellä.
Juakko niät heetti sen kylymän kiven järveen.
Ja restentin roovvasta leepastiin kuulema vuuen Unj´keko.
Kaekkiin ansijjoehesa taatta.
Meellä se olj äet joka unj´keoks jäe.
Vuan ihan ansijosta sehhii.
Ku niät on niin hyväuninen, uamusta aenahhii.

 Ja se mursurukkahhii töllös.
Ja siitä riittää puhheenaehetta vieläe.
Meekäläesen mursu onneks voepi meleko paksusti.

Niin ne vaehtuu aeheet immeesten suissa.
Esinnä huastettiin suut vuahossa koronasta.
Sittä alako sota.
Ja korona unehtu.
Sejjäläkeen noosj kaekki hinnat.
Ja sota unehtu. Melekeen.
Hinnannoosu unehtuu ku on apinarokkoo tulossa.
Ja koronataati tuas uuvvestaan.
Ja sittä siinä välissä nämä mursut ja muut.
Kyllä suattasj olla yks kokonaan uutiseton päevä olla tarpeeseen...