Syyspäevee

Voepi se syksynennii nurmikko olla semmonen mukava selekäpiitä hierasta.
Ku olj niät kuiva päevällä.
Uamusilla ee oes kyllä tehnnä mielj männä kellahtammaan.
Ku olj kaks astetta pakkasta. Ja heenä valakeenaan kuurassa.
Ja meleko hämärätähän tuo on jo uamusta. Ee kannata sykästä kovin aekusi pihalle.
Syyspäeväntassaassiihhan se olj tänäpäevänä.
Pimmeetä kohen männään. Tuas.
Ja jooluva...

Äet nylyki nuo pensaat tuommosiks tyngiks.
Eekä takkuulla männynnä se homma ihavvuan keposesti ja heleposti.
Silläkeenon napsvuan.
Tietenkää ee.
Tuas olj niät viärällaeset oksasakset.
Jäevät kiini joka karahkaan joka pitj katkoo. Tietennii saksiin syy. Ee leekkoojan.
Ja sittä niitä saksiin leokoja pitj väkisin aakoo.
Nirhaatu kuulema näpit siinä hommassa. Ja luastarija pitj käävvä välillä ehtimässä.
Ku ee niitä kätteesijä ottanna näppisä suojiks.
Tyngät jäe liikapitkiks. Ku oes pitännä muata myöten männä.
Ens syksyks kuulema hankittaan semmoset pitemmillä ottimilla olovat.
- Tosin en kyllä tiijjä mittee niillä on sittä virkoo...mittee niillä sittä nyletään.
Ku kerta nyt on jo nirhattu nuo.
Ota nyt tuostae selevä ja tie rätinki.

Haravahommat nuo kuitenniisa näky mänövän sinneppäen ku pitj.
Kutakuinnii.
Aenahhii isoen osa lehistä mänj läjjään. Ja piäty tuonne kärriin.
Sae immeenen kuitennii sevverran sitä haravata heeluteltuva.
Tosin tuo pissipuuhan on sevverran ilikijö. Että tiputtaa nuukasti niitä lehtijjään.
Piisoo koko syksyks ja vielä kevvääkssii niihen siivuuta.
Pihlaja on reelumpi kaverj.
Rummaattaa kerralla lehtesä. Eekä tyhjee nuilota niihen kansa.

Siäliks kävj tuota pientä lehtirukkoo.
Siinä se kiäkötti muassa. Ee ollunna pitkä ilo silläkkää.
Äskön vasta punki ihtesä silimusta ilosena ilimoelle.
Helotti vereksenä ja vihreenä kesän.
Ja kaeken sen jäläkeen kuivakkana ja ruttusena, niinku tuo äet, siinä muassa makkoo.