Voehan maha...

Se kävj kuulkee tuossa uamuna muutamana se ens pakkanen.
Mittarissa näky oekeen neljä astetta pakkasta.
Ee muistanna mamma peetellä nuita kukkatörppöjäsä.
Ja huonostihhan siinä kävj niille.
Rappuskukat olj siästynnä vuan nämä pihamualla olivat paleltunna.
Vuan johan tuo on syksy niin pitkällä. Että eeköpään jo kesäkukat joovva mänemäännii.

Meekäläenen on jootunna tuas mahasa kansa peppuroemaan.
Lie ollunna se tuannonen nenäpunkkiliäke joka tuas hommat sekotti sielä mahassa pahampäeväsesti.
Kyllä kuuluu kummoo iäntä maharustingista. Eekä maestu ruoka.
Äet koetti tarjota monellaesta syötävätä. Vuan turhoo työtä tekj usseemman päevän.
Sittä miäräsj liäkärj kahellaesta mahaliäkettä. Ja on tuo nyt vähä jo maestunna sapuska.
Eekä onneks ennee niin paljoo maha moorakehtele.
Äetin kansa paenija heetettään kahesti päevään ku en huolisj niitä liäkkeetä.
Maestuuvat juuttaat niin pahalta.
Äet, tuo juluma naesimmeenen, vuan kylymästi pakottaa ne ottammaan.

 Se ku tuo eväspuolj on huonommin maestunna.
Ni nyt se naesimmeenen sittä keksi panna niitä nappuloeta palloon.
Ja ällyytti meekäläesen sillä konstilla syömään.
Mokomahhii.
No toemperrään söen minä jo vähä semmosta pehmeempätähhii ruokoo
Ihan iliman palloja.

Hyvästi tässä jalaka on kuitennii noossunna pihalla.
Ja on tullu tuotae sorsoo pöllyytettyvä pirtissä.
Ja vinkupelijä pelattuva.
Että vielä tiälä vanaha huokuu kuitennii.
Ja meekäläenen. Heh.