Valloo ja varjoo

Ompa sitä suatu nyt valosta naatiskella. Lissee tämmösijä päevijä vuan.
Ihahhan tuo tinkasj oovvolle tunnustammaan. Tuo valommiärä. Nuin äkikseltään.
Ku usseempana päevänä vuan on sitä hämärätä ja saetta ollunna.
Ni johan tuota meenasj ihan sokastuva pihalla.

Äet iskettelj villamyssyn korvillesa. Ku kuulema kylymä kävj korviin.
Meekäläesen läpät ee piitanna mittää.
Sehä tuo oes ollunnahhii jos oes tarjotellunna mullehhii semmosta piäkappaletta.
Oljhan tuo kyllä toemperrään meleko vilakka tuulj.
Vuan ee paleltanna kyllä.
- Meekäläenen on niät suanna tuas semmosta silavakerrosta nahkasa alle.
Äetin sanoman mukkaan.
Ruoka ku on maestanna onneks hyvästi.
Eekä ennee kylykiluut oo laskettavissa ihan piältäkahtoin.
Niinku tuossa loppukesästä meenasj olla.
Ee tuo vielä liikapaenoks oo männynnä.
Vuan näätästän kuulema oekeelta koeralta nyt. Sano isäntähhii.
Enkä semmoselta luirakkeelta jonka selekäpii konkottaa vuan nahkan alta.

Monta sitä on kuulkee kummoo asijata mualimassa, mittee suapi ihmetellä.
Niinku tuohhii.
Että mitä isompi kulukija ni sen pienempi varjo.
Ja päevvaston.
- Ee niät ihahhet uskosj että se tuo kuikula tuossa meekäläesen vieressä on äet.
Se ku ee oo ihan niitä pienimpijä immeesijä...

 No. Varjoo tulloo vuan sillon ku on valloo.
Niin sevuan männöö elämässä.

Mukavata uutta viikkoo kaekille kamuille kotj´jookkoneen!