Kevättä kuulema

Siinä sitä on meekäläenen parraan leekkikaverin kansa.
Sillä on nimihhii, Pinksu, keksi äet.
Se niät luulj alakuun että seon pinkviini. Ja rupesj sitä Pinksuks kuhtummaan.
No sittähän se lähempi tarkastelu osottihhii että se mikkää pinkviini oo.
Selevästihhii joku hyle.
Vuanku olin jo sen nimen paenanna mieleen. Ni Pinksuna se nyt kulukoo.
Jokapaekassa matkassa.
Sapuskakupilla ja makkuuksella. Ja tietennii pihalla.
Yhtäjalakoo ja kaekessa sovussa myö sen kansa toellaan kuletaan.
Ja kyllä sitä kuulkee paljo enämpi mualimammänöstä oppii.
Ku pikkusen erj vinkkelistä kaverin kansa kumpanennii  sitä kahtoo.
Niinku niättä.

Kevättä kuulema tyrkkee jokapuolella.
Vielä ee meellä sitä kummosesti oo näkynnä.
Jos nyt ee oteta lukkuun sitä että aarinko paestoo räkittää kyllä.
Kummosesti ee oo hanget huvenna.
Meleko ahtaalla on nuo meekäläesen polut vielä.
- Jos ruppee huushollissa seenät ahistammaan.
Ni se vaeva ee kyllä vähene tuolla pihamuallakkaa.

 Mahotonta hööräkkätä on pitännä nuo immeeset nuihen evuskuntavualiin kansa.
- Ee kyllä meejjän huushollin immeeset kovastikkaa.
Vuan kaekki muut immeeset.
Kävin sitä minnäe sielä iänestyspaekan pihalla.
Eevät juuttaat huolineet meekäläestä sinne iänestämmään.
Kyllä oesin tiennä meejjän huushollin sakista eniten nuista asijoesta.
- Jos kolomet uutiset päevään kahtoo telekkarista. Ni kyllä sillon tietää jottae.
Kyllä ee ollunna yhtää reelupelj se.
Ja kerta äettii piäsj sinne. Vaekkee mistää mittää tiijjäkkää.
Liekkö tiennä ies mitkä vualit olj mänössä....