Uamuhaakut

Uusj nurmikon leekkuuvehe on tarkistettu.
Ja ihan näätästi oekeelle pelille.
Siinä tyytyväesenä seestä jökötti aatotallin kuppeella.
Ihan ku oes ikäsä siinä ollunna.

Kosteemmakunen uamu olj. Vettähhii olj kaet jossae välissä uamusilla satanna.
Aenahhii käpälät kastu. Ja mahanalus.
Ja satohan tuo sittä tarkistusreessun jäläkeennii.
Makkoellessa mänj uamupäevä.

 Pihamuahhii on silennä.
Muutama pikkunen kivennokare vielä siinä pyörii.
Vuan kuhan siinä kulukupelit ajjaa ni eeköpään paenu nehhii poekkeen.

Huomasin siinä teppaellessa että nuapurin killi olj tulossa kyllään.
Tulla vitritti tietä pitkin häntä pystyssä.
Olin ilikijö. Hilijoo katoen ja laskin sen meleko likelle pihhoo.
Sittä pistin semmosen isomman haakun kääntiin. Oekeen suun täävveltä.
Ja sehän sykäsj ojjaan vaahilla. Ja siitäkäsin kottiisappäen.
Ee hoksanna takasi tielle kiivetä.
Suatto tulla kosteempi reessu sille sielä ojampohjalla.
Ja suatto olla että siinä toesen nuapurin lajitoverittii heräsj sammaan killinkarkotukseen.

Äet anto moetetta.
Ettee sitä nyt tuollakeenon piä uamutuimaan ruveta metakoemaan.
Koko kylä herreellä sentaatta.
No eekö se justiisa oo koeran tehtävä!?
- Pittee vahtija ja ilimottee kulukijat.
Oljpa sittä uamu eli ilta.
Ota siitäe sittä selevä. Ku joskus oekeen käskettään haakkummaan.
Ja sittä tuas joskus kiellettään.
Ni millonkahan tuo sittä mahtasj olla oekee aeka vahtikoeran haakkumiselle...
kysyvvuan.