Pimmeetä

Näen jäläkikätteen kiitokset ystävämpäevätoevotuksista.
Se piäsj se päevä jotennii luiskahtammaan ettee toevoteltu tiälä ystävämpäevee.
Vuan kyllä kaekkija ystävijä uateltiin kuitennii.

Sitä äkkiseltään luulisj. Että seon meejjän pihassa aena pimmeetä.
Taekka aenahhii semmosta hämärähhyssyvä.
Ku ee koerastakkaa nuamoo kuvissa erota.
No siitähän se johtuu ku ee äet oo oppinna kameran siätöjä.
- Kymmenen vuottahan se vasta on sitä käättännä.
Ettee voe kaet oottookkaa että vielä oes oppinna.
Meekäläenen on kakstoesta vuotta ja vähä piälle sitä koolanna.
Eekä oo paljookaa kehitystä immeesessä tapahtunna.
Että katellaan nyt että kerkijjääkö meekäläesen elinaekaan mittää tapahtuva.
- Vuan kyllä ee oo pimmeetä meejjän pihalla. Muuta ku yöllä ja iltasilla.
Pimmeitä on vuan toohut...taekka immeeset...aenahhii joskus.

Meejjän linnurruokatörppö on äkkäönnä toemimattomaks.
Ee piästä yhtää siementä sieltä linnuille.
Äet on tehnnä sen mistee lintutietäjät varottaa.
- Syytännä linnuille siementä tuonne puujjuurelle.
Että suavat jottae syyvväksesä. Ja oravattii.
Onneks ee oo hiirijä näkynnä siinä. Eekä isompatakkaa jyrsijätä.
Oon kyllä käännä tarkistelemassa monasti päevään.  Eekä oo hajuvakkaa niistä.
Eekä nuita oo onneks seenissäkkää rapistellunna.
Kyllä oes muuten äet hepulissa.

Tänäpäevänä olj näköjjään semmonen puolikkaan koeran kuvvuupäevä.
Mänössä ja tulossa.
Meekäläesen vika muka että tulj vuan puolikasta kuvviin.
Kyllä en oo syypiä...kyllä olj joku muu se joka kameran nappija paeno...

 Tänäpäevänähän se nyt illasta lumentupruutus sittä alako.
Vuan ohan sitä viikolla tok aarinkohhii paestanna. Sohvalla paestattelin aena välillä.
Äet siinä kävj välillä lätystelemässä...
kennenkä pikkunen töpö koelampoeka...
hyväntähen...kyllä oes koelampoeka mieluummin ottanna vähä aarinkoo.
Ku ollunna kuoputeltavana nurin ja oekeen tuntisotalla.
Rajasa kaekella kuitennii.