Viäryyttä,suurta ja pienempätä

Lunta tuputtanna päevätolokulla. Ja pilivessä on taevas.
Helemat rullalla pikkulenkiltä kottiimpäen.
No onneks kuitennii tulj lähettyvä sinne käppäelemmään.
Ku hyväkshän se liike on.
Ja sillon pittää männä ku piäsöö. Niinku mummulla olj tapana sannoo.
Kaekki ee piäse.
Paljo on varmaan semmosija lajitoverija jotka mänisj.
Vuan kukkaa ee vie. Kyllä on suurta viäryyttä se.
Ku kyllä on oekeeta koeranelämätä semmonen. Että suapi juosta ja leekkijä.
Eekä semmonen että jootuu vuan yhessäkohen makkoomaan.
Tämmösistä sitä piisoes sanomista...

 Myö piettiin sitä Ruuneperimpäevee oekeen juhlallisesti.
Mäntiin ihan ulos syömään...
äet söe rappusilla taskussa muhjaantunneen pastillin.
Ja meekäläenen äetin koprasta kananappuloeta. 😅

Tänäpäevänä se suattaa olla se meejjän plokin 10v päevä.
Äet muistelj semmosta.
Sittähän se rupesj kahtelemmaan niitä vanahoja meejjän juttuja.
Ja huomasj että halavattu kuitennii ku on hävinnä sieltä kuvija poekkeen.
Mittee...?
Vanahat kuvattii viety. Ja nyt sittä topattu oman plokin kommenttiin vastoominen.
Ja vielä toesten plokkiin kommentin jättäminen.
On aekoehin eletty! Kyllä on jonniillaesta viäryyttä sehhii.
Vuan uatella että niinkaavvan on joristu jootavia. Pulistu puolj´naesija.
Joskus asijasta. Usseemmin sen vierestä.
Vuan haaskoo on ollunna. Meellä aenahhii.
Toevottavasti teellähhii jotka luvetta.