Se toenen

Se toenen laskijjaenen niät tänäpäevänä.
Poekkeeko ensmäesestä. No ee.

Tuljko ehken niitä luvattuja pullija. No eepä tietenkää.
Laskettiinko muka jottae mäkkee. No ee takkuulla.
Jootavampäevästä tussaroentija vuan.
Pilivistähhii on ollunna. Kaekellisäks.

Ku eelehhän paesto aarinko.
Ja jolokoteltii lenkillä. Ja muutennii pihalla.
Olj kuulema jottii muuttii jolokotellunna. Samoella reetillä.
Eekä myö nähty mittää jäläkijä. Minä kyllä haestoen.
Nuapurj olj nähnnä isot iliveksejjälet tuossa iha lähellä.
Semmoset verekset vielä.
Ja siitä vähämmatkan piässä suen jälet.
Että seon tuas tämä paekallinen petolaama kottiunna.
Johan nuo kerkissii olla jonnii aekoo kaavvempana.

Äet ihmettelj kyllä sittä ku kuulj tuosta.
Että sentähe minä vissii vähä jumpruilin vastaan välillä.
Eepä multa mittää kysytty. Että haesooko vuaralle.
Seon jollae muulla nokka tukossa ja nuha. Mulla ee.

Meejjän pihhaan on ilimestynnä orava.
Äet on sitä kameran kansa vahanna.
Että ku tulloo lintulaavvalle ni suap kuvan otettuva. Muka.
Metissä on tuola paljohhii nuita pörröhäntijä.
Vuan ee oo millonkaa vielä pihassa ollunna.
Nyt ku on ruvenna tuo mehtä uhkoovasti lähestymmään pihhoo ni uskaltaavat tulla.
Enne olj peltoo ja aakeeta ympärillä. Nyt on mahotonta rytteekkötä nuo pellot.
Ja mehtä hiipii vuosj´vuuelta lähemmäks. Eekä oo mukava se.

- No tulen tulen...elä nyhä...!

Pikkumetikössä kesti hanki. Minuva.
Eepä siitä paljoo hyötyvä ollu. Sen minkä naru anto periks ni sae käppäellä.
Oesin sielä viihtynnä pitempäännii. Jollae olj vuan se aenanen kiire.
Eemihinkää. Keskelle eemittää.

- Iha oesin vuan käännä tuossa kuusejjuurella ku hankihhii kestää... minnekkää sua männä...
ja nyt solomihti sittä nokannii vielä tuoho narruun...

Ompa toellaa ollunna semmonen kertaalleen eletymmakunen päevä.
Se toenen. Pöh.
Voeshan tuota sannoo että on kuitennii jottae laskettu.
Pölyt pihalle niät.
Ku äet pitkästä aekoo jakso kyyvvitä matot pihamualle.

Sikarukka olj sotkeonna lattijapyihkeen alle.
Ja on haessu mäntysuopalle kokopäevän. Se haju ee innosta sitä viskelemmää.

Meellä näkkyy olovan vaehtelevata tämä elämä. Heh.
Ku jokatoenen päevä kirjotettaan että eepä oo mittää tapahtunna.
Kööhee on ollunna.
Ja jokatoenen päevä että kylläpä on ollunna mittäätekemätön päevä.

Jospa sitä tuo viihytys/muonamestarj koppeotus tuosta hoetammaan nuita hommijjaan.
Ee oes ollenkaa pahitteeks nyt pikku reessu kylille.