Karkotetut

Voehan ryökäles kuitennii.... vettähän sitä äety satammaan.
Eelisillasta asti. Eeku katto vuan ropissoo.
Vuan ehken se vähä eistää tuota kesäntulloo.

Aenahhii olj jo muutamassa oksassa tuommosija.
Että hyvällä alulla kuitennii.

Märkee olj päevälenkin aekaan. Ee tuota käätykkää ku vähämmatkoo.
Mahanpesulle jootu sejjäläkee. Ku olj liijja lämmintä hualarjkeliks.

Tuossa on tuo minun takana olova näkymä kokonnaan.
Siinon kuatunneena yks tosj vanaha puu.
Niiton tuon tievvarressa usseeta. Viime vuosj´saan alusta asti olleeta.
Ku tuo meejjän lenkkitie on vanha viitostie. Ja nuo puut on sillon sitä jo reonustanna.
Meejjän Ukin isä on nuorena miehenä tehnnä yhen mökin siihe tievvarteen.
Ja siinä se on asumiskunnossa vieläe. Ja samat puut on nähnnä sennii homman.
Sata vuotta sitte.
Onse kummoo tämä elämä.

- Jahas...lissee härpäkkeetä... mittees tuossa pienemmässä on?

No siitä kummasta puhheenollen...
Maenosten uhri kanto postista tuas paketin kottiin.
Ja siinä olj tuommosija.

- Jos vähä maestasin...

Punkinkarkotin ja joku hammassuihke.

- Jaa ettäkö ee...?

Johan minä sen tietennii älyvän mittee sillä punkinkarkottimella on virkoo.
Vuan että mikä juutas se tuo suihke sittä on...?
Äet selevitti että hampaehenhoetosuihke on se. Osti kuulema ku halavalla sae.
Sen pitäsj estee hammaskiven tulloo. Taekka karkottee entistä. Tae jottae.

Suap kyllä esinnä kokkeella ommaan suuhusa.
Kyllä ee mulle tuommosta suhhuuteta.

- Kyllä en repinnä minä sitä. Katoetko että olj ehyt ku toet sen... ettee oes vuan postj´poeka suhhaattanna sitä jo hampaesiisa...?

Punkinkarkotin karkottaa punkit. Toemi aenahhii männäkesänä.
Hammasaene karkottaa hammaskiven. Ehken. Tahi hampaat.
Kiärmekarkotin karkottaa kiärmeet. Kaete. Tae aenahhii jonnii elukan.
Muutama härpäke lissee ni on kohta karkotettuin sakissa määräkoerahhii.
Iha omatoemisesti.
Alakaa minusta vähä siltä tuntuva. Ku tuota immeestä kuuntelloo.
Että joku kerree kohta vinkusa ja lähtöö Pohjos-Karjallaan.