Syksy

Eelissäiltana olj mahoton atvaelu nuista pihlajammarjoesta.
Ku ee niitä oo yhe´aenutta puissa tiäläpäen.
Ja tuola etelämmässä on puut punasennaan.
Että minkälaesta talavee se nyt tietää sittä.
Ku vanaha sanontaha on ettee pihlaja kahta tuakkoo kanna.
No männätalavena mänj iha häneks tuohhii sanonta.
Ku olj paljo marjoja ja lunta tulj sakkeenaan.
Että sitä tässä nyt sittä rätnättään että mitenkä kääpi nyt.
Tullooko uus sanonta ettee pihlaja kanna yhtää tuakkoo.
Ee marjoja, ee lunta.

Vaeko silläkö eevät niitä marjoja tehä vyntännä ku tietäävät että jootuu sittä sen lumen kansa tuas paenimmaan.
Että olokoosa vuan marjanteko tältä syksyltä. Tehkäät etelämpuut ne nyt.
Sepä jiäpi nähtäväks.
- Vae lie nuilla oekeen joku pihlajaliiton Savon alaosasto jossa on piättänneet
ihan kokkooksessa että kyllä ee kahta tuakkoo lähetä tuas kantoo änkeemään.
Niinku männätalavena. Ku oksattii katkes. Eekä kukkaa korvanna vahinkoo.
Sielä piäpaekalla etelän osasto on tehnnä toesen ratkasun.
Ja punkanna puut tääteen marjoja. Varmana siitä ettee tuaskaa tule lunta.
Eekä uhkoo tuplatuakka.

Meekäläesellä ee oo vielä talaven siästä visijjoeta.
Että kuulosteluasteella on vielä ennusteet.
Vähä kyllä nuo merkit viittoes siihe että lunta suahaan...
Vuan ilimotan kyllä sittä hyvissäaejjon. Että tiijjättä varraatuva.
Ku vielähän tässä on nämä syksyn siättii kahtomata.

Minun käpälävvahtuulta siästynneet enerkijat on nyt sittä kohistettu muuvvalle.
Viattommiin marjapensaesiin.
Että seon sittä syksy. Ku joku puska jootuu tuas saksiin etteen.
Ne mitkä kevväällä siästy.

Yks on jo juurta myöte leekelty.
En kyllä tiijjä oesko nuita tok vielä suanna ies leekatakkaa.
Vuan äet sano ettee niissä ennee hyvä pilalle mäne.
Ku ovat ikivanahoja. Ja vuan semmosija ruppusija marjoja tekköövät.
Ne jotka nyt sattuvat jottae tekemmään.
Yks taes olla semmonen joka tekj hyvät marjat.
Se mistee kävin niitä ite napsimassa.

- Ettet oo vuan äet tuas ollunna liijja hoplakkana nuihen kansa...
voe hyväntähen kuitennii. Kohta ee jiä mittää pihalle....

Aenahhii on mahoton siivo pihamualla. Niinku joka syksy.
Tiijjä sittä eistääkö mittää tuokaa homma.
Jos se nyt sittä viimennii totteutuu. Ku kesällä jäe.
Ku siihen sittä juurelle pannaan kuulema sitä märkee sanomalehtee.
Ja sittä piälle sitä katetta.
Jos ee oo jo hiiret sitä kantanna mihinkää.
Ku on kesän ne pussit tuola pihalla ollunna.

Minä uattelin olla iha vappaaehtosena apuna siinä laetossa.
Äet sano kyllä ettee siihe hommaan apurija tarvihe.
Ku ee kuulema jaksa ehtiä niitä lehtijä minun jäliltä.
Muka silippuvan ne. Ja levittelen ne pitkimpihhoo.
Ja kerkijän syyvvä puolet niistä kuorjkatteista ennenku ne suapi levitettyvä.
Kyllä en lehtijä kantele. Enkä mäne mättämmään niitä kuorija.
Ja siitä lehtiin silippuvamisesta uskallan männä oekeen takkuuseen.
- Kyllä sittä takkuulla silippuvan. Hih.