Valloo ja varjoo

No niimpä luiskahti tämähhii päevä. Iha nuivvuan.
Kyllä mänj iha jootavassa kuljaelussa.
Muuta järellistä suanna aekaseks ku vähä selekäpiillä pyörähin.
Raparperivvarsissa. Taekka paremminnii juurissa.
Mitenkähyvvään. Vuan ee ollunna se immeesen mieleen.
Arvatennii.
Siinäpä ne tärkeemmät.

Kummahan tuo olj ilimahhii.
Ensin paesto aarinko. Ja kohta jo työnnälti vettä.
Ja sittä äkötti pilivessä muutevvuan.

Äet nylyki kuivuneita kukavvarsija.
Ja meekäläenen nuohos pallon kansa.
Millommissäe.

Ja sittä äet jootu minut pelastammaan. Meleko monasti.
Ku en selevinnä ominavuin poekkeen.
On kuulkee meleko tihheessä tuonnii lehekkään varret.
Kyllä sinne vuan määräkoera säkkeöty. Ja ku olj tuo pallohhii paemennettavana.
Tuntu mamma mutisovan että minkä täätisentähen pittää justiisa tuonne männä...
- Minkäpä minä sille mahoen. Ku se pallo sinne eiltä mänj.

Valloo ja varjoo. Niinku elämässä muutennii.
Nyt ee kyllä muuta varjoo ollunna ku hirvemmehtuu.
Joka alako justiisa.
Kyllä en siitä paakutuksesta tykkee.

Haakku sielä ja haakku tiälä.
Äet olj vähä varppeellaan että jos tulloo joku hirvikoera vastaan.
Ee onneks tullunna. Eekä hirvikärpänenkää.

Kylillä käätiin päevällä.
Ja jo olj punanuttusta ukkoo metällaejjat viärällään.
Äet ee kerinnä ies laskee niitä kaekkija matkavvarrelta.
Kyllä olj tussarija ja kepsijä.
Ja monta koeroo tuas suensyötiks.
- Eelen olj männy tuas yks ajukoera...
Kyllä pittää olla hinku tuohonnii hommaan.
Ku tiijjettään etton niitä petoja.
Ja on varotettu omistajia. Ettee piä männä niille seuvvuille koeran kansa.
Ni eeku männään. Ehoentahoen syötettään koerat niillä.

Äet on nii vihanen että iha piä hööryvä työntää.
Se ee tykkee yhtää että metästettään.
Ja nii oon minnäe lajitoverriin puolesta.
Vaekka oonnii mehtäkoera ni mieluummin haestan jäläkijä.Ja haakun.
Ennenku lähen tuonne rymyvämmään torrakkomiesten matkaan.
Ja ajammaan pyssyin etteen kettää. Ja jootummaan suen mahhaan.
Eekö niitä hirvikolarijahhii satu justiisa mehtuuaekaan eniten...
nii oon aenahhii kuullunna.