perjantai 13. marraskuuta 2015

Elläemellistä villasukkaelämätä

Vielähhii on suatu lumet pittee.
Vaekka välillä jo näätösti että kohta hupenoovat.
Ku vettähhii vähä rännän seassa sato.
Paljo oon pihalla ollunna.


Mehtee ku sillon kesällä hakkasivat.
Ni hyvästi näkkyy pihasta isolle tielle. Ja aatoen valot etennii.
Kyllä on ollunna hyvä liikennettä laskee.
Mahoton mänö on ollunna tännäepäevänä.
Immeeset ajjoo huristaa pohjosseempäen. Vissiinnii viikollopuvviettoon.



Äet kävj tuas hevostelemassa.
Minä rätnäsin mielessänj sittä sitä hommoo.
- Immeenen, jolla on muisti ku kastemaolla. Taekka kultakalalla.
Ja keskittymiskyky asijjoehi vähä ku joolukärpäsellä.
Lähtöö sittä aatoon könkkäsemmään ku vanaha muuli.
Ratsastammaan hevosella.
Ruaputtaa sielä pystykorvakoeroo männen tullen.
Tulloo sittä jänisloekkoo innossasa kottiin.
Määräkoerasa luokse.
Ja kalakattaa siitä hommasta solokennaan loppupäevän ku papukaejja.
Ni eekövuan voehhii sannoo että melekosennii
elläemellistä männöö on...



Onse vuan kumma homma.
Ku taevaalta sattaa puhasta lunta. Mitä ee oo mikkää sotkenna.
Ni mitenkä siinä voepihhii olla semmonen oma hajusa.
Jota pittää tarkkaan haestella. Joka kantilta.
Vaekka luulis ettee se haese millekkää. Ku on uutta ja puhasta.



Kerkisin salloo käävvä tuola kielletyllä paekalla.
Vuan ee sielä ennee hiirelle haessu.
Olj vissiinnii lähtennä vuarattomimmille maelle.
Ja viennä jookkosa männessään.
Minnekkähä lie muuttanna...?
Ja mitenkään ne hiiret muuttaa... mittee ne ottaa matkaasa...?
Varmaannii evväät aenahhii...ja älypuhelimesa.
Misson se navikuattorj. Mitenkä ne muuten ossoes männä minnekkä pittää.
Ku ee immeesetkää ossoo.


- Äet, tiälä peto oes nyt irti..!

Meellähän eletään sitä villasukkaelämätä enimmäkseen.
Niinku oon jo taenna huastoohhii.
Äet iha kirjaemellisesti. Villasukat kesäsä talavesa.
Niillä se hiihättellöö.
Ja muutennii on enämpi semmosta kotjhissutuselämätä.



Ohan siihen jo tottunna.
Vuan joskus siihen pittää panna semmonen oma maaste.
Tempasta hirvee villasukkahepulj.
Ja riepottee sukkija pitkin huushollija. Nii että männöö matot rullalle.
Ja joskus suattaa kyllä tulla sukkaan reekähhii.
Vuan kyllä ee oo minuvvika se. Kyllä on huonosti tekijä piätellynnä langan.
Villasukkaelämätä a´la Iivari.


10 kommenttia:

  1. Villasukat! Niissä Palvelijatar kulkee ympäri vuoden. On se noloa, kun taluttajan farkun lahkeesta vilahtelee iloisenkirjava villasukka heinäkuussakin. Sillä on kesävillasukissa lyhyet varret ja talvella yltävät miltei polviin asti.
    Joskus onnistun nappaamaan sukan hyllyltä ja siitä se riemu ratkeaa. Ravistelen ja heittelen sukkaa juostessa ympäri kämppää. Palvelijatar ei raaski heti pelastaa sukkaparkaa, antaa minun pitää hauskaa hetken aikaa.
    Palvelijatar kehaisi kerran isännälle, että on hän ratsastanut hevosella lapsena. Isäntä katsoi kuvaa ja hörähti "kuule, tuo on kylläkin poni!" Sitä kuvaa ei ole näkynyt sen jälkeen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on villasukat kovassa kurssissa tiälläe. Onneks ee oo ollunna vastaantulijoeta ku joskus kesällä männään lenkille nii että yhellä on jalassa villasukat ja lipokkaat :D
      Villasukkahepulit on kyllä mukavija.
      Äet käski sannoo että hevonen seon ponihhii. Että kyllä kärsii maenita ja kuvvoo näättee etton semmosella ratsastanna :) Meellä sitä sattaa vettä justiisa. Ja kaekki lumet on männyttä. Että semmonen laavvantae tiälä.

      Poista
  2. Ootko, kuoma, kokeillu villalankakerähepulia? Sekin on mukavata, paittei äipästä. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No empä oo kokkeellu sitä. Kuulostaa kyllä hyvälle :) Meellä ee oekeen nuo neolomishommat oo harrastuksissa. Se yks sukantekelehhii vietti just kaksvuotispäeveesä :D
      Luulen kyllä ettee tiäläkkää ilahtus äet semmosesta kerähepulista...

      Poista
  3. Villasukahepuli kuulostaa aiko kovalta menolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaahtija ee siitä puutu :) Ee meejjän huushollin villasukat muuten suakkaan semmosta kyytijä. Aenakkaa äetin jalassa :)

      Poista
  4. Voi tätä säiltään vaihtelevaa eämätä! Villasukkailua meilläkin harrastavat kaksijalkaiset, mutta koirat eivät saa niihin koskea. En haluaisikaan, pahalle maistuvat.

    Sinulle on haaste minun blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpäjustiisa. Josko huomenna lunta sittä vuorostaan...
      Maestuuhan ne villasukat pahalle. Ja haesoovat joskus vielä pahemmalle :) Vuan silti pittää salloo ne viijjä ja sittä pittee ne hepulit :)
      Kiitos huasteesta. Kävin jo kahtomassa mittee sielä olj...vastoon iha ite kyllä.

      Poista
  5. Minäkin kuljen helposti ison osan vuodesta villasukissa. Pitäis kutoa itsellekin muutamat parit lisää. Iivari ymmärrän äeteetäs. Hevosten kanssa touhuilu rentouttaa. Mäyräkoiran kanssa touhuilu saa energiat riehumaan, kun olette sellaisia energiapakkauksii. Joskus hevosen kanssakin on hyvä vähän riehuu, mutta silloin pitää olla vauhdikas esterata, tai pitkä loiva peltosuora, jossa voipi päästellä täyttä laukkaa. Terkut Ossilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meellä kulukoo tuo naesimmeenen ympärj vuuen:)
      Nuin se sannoo äettii että hevosten kansa olo rentoottaa. Kysyvvuan mitenkä muka sittä ee rentoota joku määräkoeran kansa olo!? Ku pittää sinne hevosiin luo männä. Vaekkoes omastatakkoo silitettävätä. Minen ymmärrä. Mukavata viikolloppuva Ossilaan! :)

      Poista