Haaskoo vappua kaekille!

Ee oo kokopäevee ruuhotettu hattu korvilla.
Eekä meenata olla lippa vinossakkaa.

Toevotettaan kaekille kamuille ja muille

HILIPAKAN HULUVATONTA VAPPUA!

Pikkuset purtit tässä vielä ja sittä jatkammaan vappuluun syöntijä.
Ja suattaapa ne nakittii napsakehella jossaevvaeheessa...

Hittaammalla mänöllä

Myö on tiälä semmosta hilijjaselloo elettynä.
Vuan elolla ollaan kuitennii.
Meekäläenen vähä niinku pakkolomalla näestä plokihommista.
Sihteerj ku on ollunna epäkunnossa.
On pitännä tuas tuoho hoetopuoleen keskittyvä meekäläesen.
Johan tuo nyt kyllä jo sevverra koppeotu että kuulema jottae suapi tehtyvä.
Piästään kohta ehken siihe normaaliin päeväjärjestykseen.
Toevottavasti.

Ee oo siitäkkää luvatusta aaringosta näkynnä jäläkeekää.
Pitj muka tulla hyvät ilimat. Vuan eeku vettä lörryyttää.

Hirveesti alakas olla pihallahhii tuota hommoo.
Kukkapenkit ruppee työntämmään kaekennäköstä vihreetä.
Enämpi kyllä heenältä näättää.
Että kukista ee varmaan huolta tulovana kesänä.
Tuohon penkkiin ee aata minun käpsee pistee.
Tulj jo sanomista tuonniivvertasesta.
Vaekkee ies minun jäläkijä ollukkaa nuo.
Eekö vuan näätähhii ilimiselevään siajjäliltä?
Karkasj juutas tuohon penkkiin iha tietimätä.
- Minummielestä ee kyllä kummosta vahinkoo tullunna...

Huomenna on kuulema vapunuatto.
Se joehennii immeesten rökellyspäevä.
Jonka jäläkeen pittää syyvvä sillijä koko seoroova päevä.
Ja piäliäkettä.
Ohan niitä tietennii viisaetahhii juhlijoeta.
Vuan taetaa kuitennii usseemmalta karata käsistä.
Aenahhii mittee telekkarista näkkyy.

Minun vappu alakaa huomenna laavvantaeluulla.
Ja kaekessa raahassa. Hittaammalla mänöllä eelleennii.
Eekä tarvihe seoroovana päevänä piäliäkettä.
Eekä sillijä.

Viiveellä

Meellä tulloo tuas vähä viiveellä nämä jutut.
Vuan sillä viiveellähän tuo kyllä nyt toemii tuo sihteerihhii.
Seku ee nyt oo iha kuosillaan. Vaekka eepähän tuo kyllä uutta oo.

Eelissäpäevänä ku työnti uamusta sitä lunta.
Ni eepä oes arvanna että on iltasilla nuin hyvä ilima.

Ja mikä parasta kuiva tie.

Kaekki lähialuvveen lajitoverit olj männy siitä jollaeaekoo.
Kyllä riitti tutkittavvoo. Ja postillukuva.
Ee ollunna meekäläesen postit myöhässä.
Vaekka immeesten kuulema nykyvvään on.
Ku ovat jottae aekataaluja muuttanna.
Eekä tarvinna äetin nyhtee narusta että männään jootuimmin.
Ku en kaavvan malttanna yhteenkohin jiähä haestelemmaan.
Ku uutta hajuva vuan tuluvi nennään.

Jänikset vaehtaa talaviturkkijjaan kesäpalttooseen.
Karvatupsuja olj vähämpiästä tiellä.
Äet sano nähneesä pellolla semmosija kulahtanneen näkösijä loekkijoeta.
Joella olj karva ku lampaansyömä.
Ja niiton paljo.
Harmi ku ee minun tielle yhtää sattunna.
Oesin suattanna mielellänj antoo karvavvaeholle vaahtija.

Tänäpäevänä on jiännä lenkit vähemmälle.
Vuan onneks tuossa pihassa on riittännä mulla puuhoo ja liikettä.
Äet vuan istu ja raplasj kamerata.
Ee tuas mikkää asetus kuulema männä kohilleen.
Ja muutennii muka toemii oovvosti viiveellä. Sehhii.

Kuulema on vuan kaks vaehtoehtoo. Aatomuatti ja lumj´asetus.
Ku lumj´asetusta ee millään sua poekkeen. Aena muka pompsahtaa takasi.
( Luve: ee tumpelo ossoo)
Aatomuatilla tulloo tuommosija haljakkeeta. Jos ee aarinko paesta.

Sammaan aekaa otettu kuva. Vuan lumj´asetuksilla. 

Että otappa selevä ja tie rätinki millä männään.
Vae kääpikö nii että hivvaattaa tuo kuvvoojantapanen kameran vielä pellolle...

Virkee viikolloppu

Viikolloppu männä hurahti jootuin. Ku paljo pysty pihallahhii olemmaan.
Ja pitkästä aekoo kävj vieraetahhii. Mikä on iha mahottoman mukava juttu.
Meellä ku ee niitä riesaks asti ruukkoo puljata.

Yhellä lenkillä vuan tarvihti hualarija piälle.
Muuten olj kuivoo. Ja aarinkohhii vähä tinki paestammaan.

Äetin serkkuja tulj käämään.
Ja olj mulla hyvät olot. Ku kolome naesta kilivan ruaputti.
Ja oekee vielä kuhtuvat sylliin. Eekä nuamampesuvakkaa kieltänneet.
Ja pussatahhii niitä saen nii etton vieläe kielj tunnotonna.

Kaks niistä tulj vielä toesenahhii päevänä.
Toenen niistä sano ihastunneesa minnuun. Olj kuulema syvän iha männyttä.
Olj se kyllä sevverra mukava immeenen että oesin voenna matkaannii lähtee.
En kuitenkaa ruahtinna sittä. Ku eehän se äet oes pärjännä iliman minuva.
Ja ku se vielä sieltä piäkaapunnista olj. Liikoo oes sielä ollunna hälinätä.
Mualaespoejjalle.

Parempi seon pysytellä kotjpihalla.
Se huono puolj kyllä tulj että muapallosta suhahti puolet ilimoesta.
Ee pyöri ennee.
Eekä sitä varapallookaa näkynnä.
Vähä kyllä arveluttaa mitenkä tässä oekeen nyt kääpi.
Seon pantava mamma asijalle. Kaapuntiin ehtimmään samallaesta.
Ku ne nuo muapallot on kuitennii aena pisimpään kestännä meekäläesen käsittelyssä.

Nythän tuota ee tie mielj männäkkää pihalle.
Ku uamusilla tulj lunta oekeen tuulen kansa.
Ja sejjäläkeen räntee.
Ja sitä on nyt riittännä kokopäeväks.
Vastatuuleen pikkulenkin kävin.
Ja takasi tullessa ee paljoo tarvinna ite vaahtija pittee.
Tuulj huolehti siitä hommasta.
Onneks ee hualarin alle piässy yhtää ilimoo.
Sitähä oes leejjunna jossae narumpiässä takkuulla.

Elisapetin koerat

 Monta päevee on joka lehti suoltanna juttuva siitä kuninkattaresta.
Siitä Elisapetista. Joka täätti eelen 90 vuotta.
Ja sen elämästä. Ja koerista.
Ku seon semmonen koeraimmeenen ollunna ilimosen ikäsä.
Sillon ollunna niitä korkija. ( corgi, äetin huom)
Semmosija niinku minun eeltäjä olj ollu.
Äet olihhii sillon kehunna että sillä ja Elisapetilla on yhteestä;
samarrotunen koera.
Niistä koeristahhii on ollunna kuvija ja juttuja.
Elläävät melekosen kuninkaallista elämee nehhii.

Totesinnii tuossa pihalla rämpiissä että ee tarvihe niihen koeriin välttämätä ihteesä kastella.
Jos nyt oesin Elisapetin koera ni hovimestarj oes tästäe ylj kantanna.
Ja puolista hoppeelaatasella tarjonna.
Niillon kuulema hovimestarj. Joka tarjoo niille tarkasti suunnitellut evväät.
Jokkaeselle on joku ruokakuru luatinna omat menut.
Ja sittä ne niitä pistellöö. Ja on joka vitamiinj ja muu laskettu.
On haavvutettuva kanija ja maksoo. Ja peorallihhoo.
Ja kualija. Josta en niitä kyllä katehi.
Ja meleko topakassa kunnossa näkkyyvät olovan.
Niinku emäntäsähhii. Eepäsilti.
- Mistä juohtuhhii mielee että liekköhän sille Elisapetille kukkaa täätekuakkuva hierassu...?
Vaekka se Vilippi...vae mikä se ukkelj nyt olj...se rinssipuoliso.
En usko että se Kamilla oes siihe ruvenna. Ee näätä oekeen leepurilta se.
Enkä nyt ruppee senkummemmin sanommaan että miltä näättää se.
Jotennii vuan aena tulloo ravit mieleen siitä....

Ohan ne pihalla kuninkaalliset koerat jokapäevä.
Varmaan jokkaesella on oma ulukoeluttaja.
Ja vappaanahhii suavat laakata. Linnan millilleen leekatulla nurmella.
Jossa jokkaenen heenänkorsj on yhtä pitkä. Eekä aenutta rytöläjjee.
Ja sammalet nitistetty viimisseen itijjöön.
Ee tarvihe Elisapetin koeriin hualarriin pakkaatuva.
Ja pönöttee kaeken kansan nähtävillä niissä.
Varmana on jokkaesella oma satteensuojampitelijähhii.
Ja rässihoosunen atjutantti.
Vaekken niistäkkää katteellinen oo.

Ja nii on luastu linnampihannii käätävät.
Ee oo kurroo. Eekä sorrookaa.
Ee joovvu käpsäpesulle Elisapetin koerat pihalta tultuva.
Eekä oo hiekkoo Elisapetin pesuhuone ja lattijakaevo puolillaan. Totesj äet.

Ee tarvihe niihin risusavotassa olla. Eekä emäntee paementoo.
Ku sillon omat paemenesa. Ja passoojasa.
Jotka varmistaa ettee hoosuttomassa jalassa lähe valtijon hallihtija immeesten ilimoelle.
Ja ettee oo vetoketjut aaki. Ja paeta viärimpäen.
Niinku meellä äetillä jos en piä silimällä.
Eekä vahata jokkaesta kulukijata. Ku siihennii hommaan on omat vahtisa.
Ja metänelukoellehhii omat vartijasa.
Ettee tarvihe niistäkkää huolehtija linnammaella.

Mitenkähän ne koerat suapi oekeen aekasa kulummaan...?
Ku sehä on sehhii Elisapetti jatkuvasti liesussa jossae.
Vaekka vanaha onnii.
Jootuu jatkuvallasyötöllä töetä puahtammaan.
Vilikuttammaan nii etton jännetuppitulehus roonisena.
Ja niskat alavariisa jumissa ruunun kantamisesta.
Eekä joovva varmaan aena niihen koeriisa kansa pellaatummaan.
Vaekka onkaet niilläe jokkaesella omat palavelijasa. Ja leekittäjäsä.
Ja on kaekellaesta valtijovierasta sen Elisapetin luona käämässähhii.
Eevät sua takkuulla nämä haakkuvakkaa niitä.
Suati nuamat niiltä pestä. Niinku vaekka joltae Opamalta.
Tahi Kaarle Kustaalta.
Onse sevverra tiukka tätj.
Ku kerta on nuin pitkään vallankahvassahhii sielä rinkunna.

Heekompi oes jo periks antanna siinäe.

Ohan se kyllä tuo yhellaenen palavelija mullae.
Ja sisäkkö ja muonamestarj samassa persoonassa.
Vuan ee oes pahaks semmonen hovimestarj...
Ja se hoppeelaatanen kanipaestilla lastattuna.

Kyllä en sittenkää taetas vaehtoo ossoo. Tarkemmin uateltuna.
Eeköpään nuo vältä mahapullat muovilaataselta. Tahi kiposta.
Kyllä oon sittennii mieluummin tavallinen Iivari. Ku Elisapetin koera.
Mualaespoeka tiältä Savomperukalta.
Ja mahottoman kova pallompellooja.

Pelj´aeka alako tuas

Äet on lasetellunna pahankuulosija sanoja.
Ku minun hualarissa on reekä.
Ja muutennii tuommonen kulahtanneen näkönen.
Sano että nii on ku ennevvanahaan meellä koolukkaehen reput.
Nehhii kesti vuan syksystä kevvääseen.
Sama homma tuolla.
Enkä oo tuo piällä rytteekössä rymynnä.
Ehken vaehettaan seoroovan hualarin kohalla merkkijä.
Minnoon kesällä viisj vuotta. Ja tuo on kolomas hualarj mulla.
Että hupa oon kuulema hualarille.

Vuan arvatkeepa oljko ilompäevä.
Ku äet anto muapallon pihalle.
Lumet ja jiätikät on sulanna melekeen kokonnaan.
Ni oljpa hyvä pelata.

Johan tuota tulj pelj´taakoo kuukaastolokulla.
Oljhan sielä kyllä märkee. Ja vesjlammikoetahhii.
Vuan kierrättelin ne meleko tarkasti.

Voe sitä riemuva ku sae piästellä mielimmiärin sen perässä.

Ylleesä minä pysähyn kesken pelinnii ku äet huutaa seis.
Nyt en ottanna kuulovviin korviinikkaa semmosija käskyjä.
Saen niät monta kertoo pallonnavasta otetta.
Ja sillon mamma hihkasj aena että seis.
- Kaet minä nyt sillon sitä kuuntele.
Ku on semmonen homma justiisa onnistumassa.

Kerkisj se kuitennii siihe välliin nii etten suanna sitä nappoo irti.
Sillon lähtöö kuulema ilimattii siitä poekkeen.
Mitteepä tuo haetannoo.

Tiijjän minä että se varapallo on vielä tuola kuapissa...

Tämävverran kerkisin työstee sitä muka hyvinnii kestävätä jalakapalloo.
Meleko taetavasti saen kuorittuva tuota piällistä.

Vaekka olj monessa kerroksessa sitä. Ja tiukassa mokoma.
Ja vaekka ite tässä kehunnii,
Äet ee luvanna sitä ennee pelliin.
Ku tuo musta on semmosta kumija. Ja puhkijjaa yhestä purasusta.
Ja äet pelekee että jos kovastihhii muka vaekka posahtaa...

Juohtu mieleen...

Siinä tuas satteehen välissä on köpötelty lenkki.
Ja kävin siinä matkavvarrella vilikasemassa tuommosta pelottavan issoo konetta.
Nii olj iso etteen ies tohtinna männä lähemmäks.
Suati leemoo siihen tekemmään.
Sitä tuntoo tämmönen matalalläntä määräkoera ihtesä melko mitättömäks tuommosen rinnalla.
Ja eekäpä tuo oes äet lähemmäks varmaan piästännäkkää.
Vaekkee tuo yks pikkunen merkki oes näkynnä nuin isoessa teloessa.

Ettäämpänä olj silläerree paljo mielenkiintosempata.
Kuulu lajitoveriin haakkuva.
Vuan ee sieltä kettää kyllä tullunna. Vaekka oesin mitenkä tarkkaan kahtonna.
Vähämmatkoo siitä vielä mäntiin.
Ja ku alako näättee siltä että kohta tulloo vettä ni kiännyttiin pihhaan.

Juohtu siinä kulukiissa mielee se liikenneministerin hupatus.
Kaekki tiet myyvvään. Liekköön se tämähhii tie niitä myytävijä.
Ee luulis. Tiijjä vaekka joku kiinalaenen virma ostas...
Ja suatas ruveta vino pino pulittammaan jenijä,vae mittee niihen rahat nyt onkaa, tuosta kulusta.
Ja tietaksa oes paenommukkaa jalankulukevilta.
Siinä se oes armoton tiijjeetti kummallahhii.
Taekka sohvalla makkuu.
Siinä oes pahimmassa tappaaksessa laavvantaeluut ja namit tuas unohettu.
Että tulehhan nyt järkiis ministerj sielä.
Ja uattele minkälaesija raomoja ja haettoo siitäe keksinnöstäs tulis.
Meelle nelj´jalakasille. Suati sittä immeesille.
Ja isompiin teihen kulukijjoelle etennii.

Onneks ee omasta pihasta tarvihe maksoo käättömaksuva.
Vielä aenakkaa.
Vaekka ee tuota tiijjä jos vaekka semmosennii keksiivät.
Ylleenen pihavero. Ku mökkiverohan se jo onnii.

Ja sittä ilimaverohhii. Tahikka käättömaksu.
Kellä isoemmat keohkot, maksaa enämpi ku pienjkeohkonen.
Ja ilimanpiästömaksut samallalaella.
Jokkaeselta mitattaan keskimiäräset piästöt.
Ja niihen mukkaan maksat.
Onneks meekäläesellä ee oo sen suhteen onkelmoo.
- Pienjpiästönen malli.

Äet kaahistelj tuota pirssivappaatusehotusta.
Ku jootuu niitäe käättämmään.
Sitä ee sittä tietäsj minkälaenen suharj sattus tulemmaan ku on kyyvvin tarvis.
Ja minkälaesella kulukupelillä mäntäs.
Montako kertoo jootus pukkoomaan ylämäessä aatoo.
Tahi oes jossae ravissa. Ku penkki tipahtas aatosta.
Tahi kuski oes hönössä.
Eekä sitäkkää mäntäskö ies ylleesä sinne minnekkä pitäs.
Kyllä oes monellaesta koohopiätä sillon pirssarina.
Kyllä ee oo tuas asijata loppuuasti uateltu sielä etelämpiässä.

Mulle varmaannii lankijjaa kohta pallovero.
On kuulema meekäläesen pelin syytä etton yhet kukat mustina.
Ja pillaatunna muata myöte.
Ku sillon pakkasella siinä pallon kansa remelsin.
Eekä ollunna lunta vielä yhtää.
Ni muka tuommoseks sentaatta polokeotu.
- Mittees pannoo tuommosija justiisa pelj´hollille.

Mukavien immeesten päevä

Tänäpäevänä on käännä mukavija immeesijä.
Ja yks mukava olj jo eelennii.
Arvootta varmaan kenestä on kyse...

Syvämmen Valtijatar soetti pianoo.
Ja minä nyhin sen päeväpeetteen siihe jalajjuureen.
Ja tein siitä semmosen kuuntelupesän.
Siinä minä muata höllötin ja kuuntelin. Ihahhilijjoo.

- Hmmm...tämä on varmaannii se Pahhin reluti pianolle...

Kyllä pysy sävelessä.  Oekeen soetti kommeesti.
Ee tullunna harhapimputusta.
Niinku äetillä.
- Limp...eeku...lomp...pim...hups...pom...prk...eee...
Nuin se ylleesä männöö ku äet sattuu siihe soettimen iärelle istahtammaan.
Onneks se ee tie sitä usseesti.
Kyllä ee kestäs korvat.

Enohhii kävj. Pitkästä aekoo.
Ja sen kansa on mukava aena pellaatuva.
Se on kova poeka leekkimmään minun kansa.

Meejjän leekki on aena semmonen että se vettää hupun piähäsä.
Ja minä sitä kaevan essiin. Ja välliin hypin sen piällähhii.
Sittä se konttoo ja ajjaa muka minuva takkoo.
Ja mullon hirvee hepulj.
Seon iha mahottoman mukavata.
Ee malttas millää lopettoo.

Satteehen välissä on pihallahhii oltu.
Niimpaljo on satanna ettee oo ennee ku tuommonen lumjlämpäre jälellä.
Vuan äet surroo että nurmikosta viimisettii heenät on nyt männyttä.
Että jiät ja pakkanen on polttanna ne piloelle.
Ee kasva ennee ku sammal.

Olj kuitennii tuovverra vihreetä ilimestynnä mökinkuppeelle.
Sitkaeta on nuo voekukat. Eekövuan sieltä jo sinnittele essiin.
Vaekkon justiisa vasta lumet sulanna.
Siitä sevuan ruppee kesäks kohta kiäntymmään.
Vaekka vettä sattaa nyttii losonaan.

Vettä ja vaestoja

Vettä. Muassa ja ilimassa.
Käpälissä ja mahassa. Piässä ja korvissa.
Kyllä nyt piisoes jo tälläerree.
Aenut hyvä paekka veelle on juomakuppi.

Äet sae tuas ihmetellä.
Että mitenkä nii hirveesti haettoo se vesjsae lenkillä.
Vuan ee tippookaa (!) pihamualla.
Kyllä sielä suattaa puistella mielimmiärin.
Vaekka satas solokennaan.
Niinku tännäepäevänä.

Siinä se tuas nähhään tuonnii naesimmeesen järejjuoksu.
- Pihamualla on nuita siivekkäetä. Lenkillä ee.
Lenkillä on kurroo. Pihamualla ee.
Nuin yksinkertanen asija. Eekä vuan älyvä.

Oes kuulema suanna jiähä nuo mehtäkoeran vaestot multa poekkeen.
Ku oon joka jälen ja linnun perrään.
Vuan minkäs tiet. Ne on ja pyssyy. Ja hyvä niin.
Ja semmukkaa eletään.

Mitenkäpä oes käännä männäkevväänähhii lenkillä.
Jos ee mulla nuita vaestoja oes. Enkä oes sitäkkää karhuva haestanna.
Joka olj pikkusen ennen meetä männy. Ja töppösejjälet näky tuoreena.
Sielä sitä oes nallen kansa nokatusten oltu. Pahimmassa tappaaksessa.
Kyllä ee oes nallukka käsjpäevee tarjonna.
Taekka talavella ku olj niitä hukajjäläkijä.
Yks oes vuan männä töppyröennä. Jos en oes haestanna.
Ja lyönnä jummiin.

Ja montako marjapensastahhii pelastin männäsyksynä.
Ku ajelin räklät poekkeen marjoja syömästä.
Että kannattas miettijä mittee sannoo.
Kyllä on tarpeeseen nuo meekäläesen vaestot.
Kyllä ee elolla oltas iliman niitä. Minummielestä.

- Mitenkä nii ee oo hyväks turkkija mattoon pyihkijä lenkijjäläkeen...?
Itehhän pesit ne hiekat poekkeen. Iha on puhasta vettä mittee pyihin...