perjantai 3. kesäkuuta 2016

Huh,sano Iivari!


Kotj´väkj rupes eelissäiltana huastammaan keskesä että " lähettäsköön kahtommaan..."
Minähä en jootanna ennee loppuva kuuntelemmaan. Että minnekkä.
Ku kuulin vuan että lähettäskö.
Ja varmistin het matkaampiäsyn sujahtamalla porstuvvaan valamiiks.
Ja että kyllä arvoo minnekkä mäntiin ja mittee nähtiin... ee oo Iivari ennen semmosta elävänä nähnnä.
Ilimosna ikinä. Vaekka mualaespoeka oonnii.



Se olj sittä se hevonen.
Sieltä se tulla tuahasj niitympoekki. Kahtommaan mittee kulukijjoeta liikkuu.
Ja toenen tulla hölökytti jälessä. Huh ja herraihmetokkiisa!
Kyllä siinä meenas männä pupu karvahoosuun. Ku en ennen oo nähnynnä.
Kyllä en het antaanna nuivvuan juttusille.
Kyllä pysyttelin visusti kotj´väen jalakoen juuressa.
Ja varovasti kahtelin sieltä jalakoen välistä.
Aekanj ku kahtelin ni sittähän se luontaenen määräkoeravvaesto voetti.
Ja tohin lähestyvä.
Oekee mehtäkoerahan ee pelekee mittää.


- Voe kaaheeta ku oot iso! Ee tok tarvihe yhtää lähemmäks tulla. Hyvin niän jo...
Millään nimellä sitä suapi teetä puhutella? Minnoon Iivari, Iivari Määräkoera.
Salanen Akentti ja oekee mehtäkoera. Ja kaekkiin tieteehen maesterj...
Jaa että oot Veera ja suomehhevonen. Oot vissiinnii sittä tyttöpuolinen...
tuo kaveris taetaa olla mykkä ku ee mittää virka..



- Hyväntähen sullaha on piähhii isompi ku minä ite!
Ja taetaa olla kenkässii sammoo kokkoo ku äetillä...melekosen ison näkönen on.
Heh...no ihavvuan leekillä minä... pysy vuan sielä aejjan takana..



- Voe tuhannenturkasta! Siinä ne heenee nyhti.
Ihanku meekäläenen kotj´pihalla...
Ja vuan kahen langan takana.
Isäntä sano etton niissä virtoo.
Ettee passoo männä märällä nenällä nykäsemmään meekäläesen.
Tulloo pian turkkiin permanentti.


Oljhan ne kommeita. Vuan kyllä en oo arvannakkaa että neon nuin isoja.




- Tämä hilijasempi neeti jäe siihe vielä kahtelemmaan.
Se kuulema haestelj minuva. Matkampiästä. Onneks.
Vuan olj se vähä ooto ku ee virkkanna mittää.
Ee sen ies että oes päevee sanonna.
Vaekka kommee se olj kyllä.



Tämä Veera-neeti olj jo männy iltasta purasemmaan.
Äet pyöri kameran kansa. Ku ne meejjän huushollin muurahaeset.
- Ee mittää tolokkuva suunnasta. Kuha räpsi mänemmään.


Nepä tulj nähyks. Tein seleväks että nytpä piisoo.
Tosin siinä tohkeissanj erehyin suunnasta. Ja kiskoen vikasuuntaan.
Aato ku olj sielä seläntakana.
Pyörähin sittä ympärj muinamiehinä.
Enkä takkuulla paljastanna että olin erehtynnä suunnasta.
Siinä oes männynnä het kättelyssä mehtäkoeran ja Akentin maene.
Olin vuan muka kahtelovinanj siinä vielä...
Niivvuan mänj pyörälle piä nuihen kansa.
Ja uatelkoopa että nii olin ällistyksissänj etten ies muistanna haakkuva!
- Sese on harmittanna kyllä nyt jälestäpäen...



21 kommenttia:

  1. Samoilla linjoilla ollaan noiden hevosten kanssa: parempi pysyä poissa kavioiden ulottuvilta. Minä kuitenkin hevosiin pienestä pitäen tottuneena haukun tarhassa tai laitumella olevia hevosia, koska ne saa haukulla mukavasti liikkeelle. Sellaisia hevosia en hauku, joilla on joku selässä. Äippä on kieltänyt. Seuraavalla kerralla sinäkin varmaan muistat haukkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olj ihan ensmäenen kerta ku hevosija näen. Muuta ku telekkarissa. Tällä kylällä ku ee niitä oo. Kyllä enskerralla muistan haakkuva :)

      Poista
  2. Eepä oo ihme, jos hilijaseks vettää määräkoerannii. Senverta isoja ol nuo kopukat. Seon harva asia, mikä meijät hiljaseks suap, mutta ee myö tyhmijä olla - älytää olla vaeti, jos vastustaja nuinnii ylvoemase iso. Kaekkee hevosta pienempätä kylläkii uskallettaa haakkuva - aenahhii mamman jalakoe välistä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olj ne kyllä sevverra isoja että parempi olj alakuun kahtoo kaavvempata. Vuan kyllä takkuulla enskerralla haakkuva muistan. Sehän seku on koeran homma :)

      Poista
  3. Komeita hevosia! Olipas hieno kokemus, Iivari. Minä olin vain muutaman kuukauden ikäinen kun lenkillä törmättiin työhevoseen. Olisin painellut päätä pakaa sen kimppuun, mutta Palvelijatar esti. Katseltiin sitten rauhassa hevosen puuhia. Veti jotain rattaita perässään ja kaksi kaupungin työntekijää käveli vierellä. Keräsivät isoja puunoksia rattaille. Kolmisen vuotta sitten pääsin Ruskeasannalle ihmettelemään ratsukkoja. Ne hevoset oli jalorotuisia ja sulavalinjaisia. Askelsivat tanssien ja yleisö taputti. Joku Pohjoismainen kilpailu se oli. Sen jälkeen ei olla hevosiin törmätty. Olisihan niitä hauska katsella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommeita olivat. Olj se melekonen kokemus nähä niitä. Vaekka oonnii mualaespoeka ni nuo olj vielä näkemätä. Jospa tuota piäsis toesennii kerran niitä kahtommaan:)Aeka jännä juttu että sinä kaapuntilaesena oot niitä nähnnä vaekka kuinka monta ja minä mualaesena en yhtää ennemmin :)

      Poista
  4. Kyllä on komeita hevosia ja varmaan oli jännä nähdä noin läheltä, puolin ja toisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne kahto meekäläestä tarkkaan. Olivat varmaannii yhtä ihmeessäsä minusta ku minä niistä :)

      Poista
  5. Oi oi! Onpa isoja hevosia. Ja kauniita! Me on joskus jotain poneja nähty nopeasti ohimennen, mutta ei niistä oikein mitään mielipidettä ehtinyt muodostaa paitsi, että isoja ja näin ollen jonkin verran arveluttavia.
    Mutta olipa jännä juttu, ettet haukkunut yhtään! Ehkä sitä ei aina kaikkea tarvitsekaan haukkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä tulloo kuulema isona semmosija ravihevosija. Ovat vielä teenityttöjä. Ilimanko vähä tukkoosa viskelivät kahtovat ilimeella että vaaat??? :D
      Vähä nolottaa nyt perästäpäen etten haakkunna. Ku ylleesä kaekki tulloo haakuttuva. Sitä se äettii ihmettelj :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  6. Aattelepa, kuomahyvä, kun tommosia kopukoita on meijänkin tiän viäressä useemmassa talossa ja rattastustallin hevoset vielä lisäks. Oli meijän äipällä aluks hirmeetä, ku hänellä on ihan tautuisen paha hevospelko, meni aina ojaan ja pani silmät kiinni, ku tuli kopukka tiellä vastaan. Nyt pystyy jo kulkemaan laidunten ohi isommin vikisemättä. Isoja ne on, kopukat, ja uljaita. Me ei haukuta niitä hummeleita, enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äet tuas huokasj että oespa tiälläe :) Teejjän äeppä on suanna semmosta siejjätyshoetoo ku on siinä lähellä niitä hepoja pyörinnä. Semmonen peleko ee oo kyllä mukava olotila.Onko sille joskus jottae niihen kansa sattunna?
      Onne vuan isoja otuksija. Ehken en tohtis selekään noosta. Äet kaet se jokaviikko sen tekköö. Kyllä en ymmärrä.Uattelin kyllä seoroovan kerran vähä haakkuva ku nuita niän :)

      Poista
  7. Onpa ollut kauniita neitejä. Kerrassaan. Etenkin tuo puheliaampi. Huoh.
    Täällä Helmi -rouvalla alkaa olla jännät paikat taas. Varsa syntyy ihan minä hetkenä hyvänsä. On jo kuulemma käyttäytynyt oudosti. Syö huonosti ja sellasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oljhan nuo oekeen näättävijä. Ompa sielä teellä sittä ilonen perhetapahtuma käsillä. Neon kuulema ovelija ne varsojat.Salloo immeesiltä tinkiivät varsan mykläättämmään. Äet on kuulema kätilöennä joskus yhen varsan. Ku ee emä ollunna oekeen hajulla hommasta :) Hyvin olj männy. Toevottavasti sielä Helmillä kaekki männöö hyvästi!

      Poista
  8. Me ei olla nähty hevosia. Ja emäntä pelekää niitä. Vaikka onki ratsastanu joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensmäeset olj mullehhii nuo. Onne melekosen metkoja otuksija :) Ja kuulema niihen tekeleet on koeriin mahalle hyväks. En oo kyllä varma että oesko hinkuva maestella :D

      Poista
  9. Onpa kauniita ja niin on kommee liinakko tuo toinen:) Tiitukaan ei oo nähny hevosia, tässä lähistöllä ei oo, ja emäntä tykkee hevosista ja kävis ruapsuttulemassa kaekkija:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meellä on koko sakki hevoshulluja. Nuor emäntähhii kävj ratsastamassa jo sillon ku olj vielä hepan kavijon kokonen. Taekka no ehken vähä isompi :)Tiälä ee vuan itellä oo paekkoo semmosta kavojikasta pittee. Muutehhan niitoes aenahhii puolen kymmentä :)

      Poista
  10. Miten kauniita hevosia! Olen pelotellut isäntää (joka pelkää hevosia), että jos voitetaan lotossa kunnon potti, ostan itselleni hevosen. Tykkään niistä kovasti. Pappa ajelutti meitä lapsia usein hevoskärryillä pitkin mummolan kulmia.

    Typy on nähnyt hevosia useamman kerran eikä juurikaan noteeraa niitä. Hippu tapaa ekat hepat tänä kesänä. Saapa nähdä, miten pikkuriiviö reagoi. Lampaiden kanssa se on hyvää pataa mutta hevoset on niiiin isoja.

    Typyn ja Hipun emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaniita olivat. Suattas sitä meelläe olla nuita pilivimpimmein jos lottopotti kohalle sattus :) Varmaan on Hipulle jännä paekka nähä hevosija. Mulle olj aenahhii.Nii olin ihmeessänj etten ies haakkuva älynnä. Enskerralla kyllä se erreös korjaatuu :) Lampaat on mulla näkemätä. Ne suattas olla mielenkiintosija tuttavuuksija.

      Poista