Kulukukoera

Kuu on vaehtunna aekapäevee.
Ja oekee kesähhii on. Muuvvallahhii ku kalenterissa.
Sitä on tuas resuttu tuola tiempiällä.
Vaekka mukavatahan tuo on ollunna.
Tuo kulukukoerana olo.

- Nyt riittää kuljaelu...eeköpään lähetä jatkammaan matkoo.
Jalakoo on nosteltu ja sumpit ootta vetässy.
Vielä on taevalta eissä.
Hikihhii tulloo tiälä tyhjee taevastellessa...

- Tervevvuan nuor emäntä...minä sitä tulin tuas!
Annahhan ku pesasen nuamas...

- Tervevvuan vävy sullehhii...eekö oohhii mukavata ku tulin tuas!

- Äet sano että pittää osata käättäätyvä. Ja olla siivolla ja riehumata.
Ni että kysäsen nyt sittä niinku ruukkoovat tulijat aena kysyvä.
Että mittee sitä kuuluu...?

- Sinnoot Piäsika hilijjoo. Etkä varsinkaa kysele mittää.
Muute et piäse ens kerralla matkaan.

Siinähän sitä kuulumisija vaehettiin.
Äet pisti semmosen, miesväen sanoman mukkaan, keposen nalakaatusvaehteen piälle. Tuas.
Ja alako komentoo meekäläestä.
Ee sua hyppijä sohvaan. Ee sua riehuva.
Ee sua lipeksiä immeesten jalakoja/käsijä/nuamoo/piätä/hoosullahetta.
Eekä varsinkaa iäntä korottee.
- Ihanku ee oes jo viimekerralla tullunna seleväks nuohhii.
Sese ee vuan malta olla aena sanomata.
Kyllä ee oes tarvinna sannoo.
Kyllä hyvinnii osasin olla tolokun koeriks.
Sittä ku alakuilo olj purettuna.
Mitä nyt siinä joku tunti mänj.

Käätiin sittä tuas ison veen iärellä.
Ja puattija olj täännä koko ranta.
Ja hirveesti immeesijä.

- Jaa että minnekkö männään... minäpä tiijjän...

- Tulukeepa perästä... meekäläenen näättää suunnan ja vaahin.

En tok liäreemään männy.
Vuan meleko lähelle uskaltaavvuin kuitennii.
Kyllä ee meelläpäen oo nuin isoja putrakoeta...

- Kahtokeepa mittee tiälä!
Huomio, asento, katanta etteempäen! Ylj´LUUtnantti I. Määräkoera valamiina Muastonakkirykmentin kertaasharjotusjookkoen tarkistukseen.

Äet olj sitämieltä että Muastonakkirykmentin komentaja kahtelj vuan valakosta ja kaanista koeraneetoo.
Joka olj tingalle pyrkimässä tuttavuutta tekemmään.
Kyllä en oes ollenkaa mieltänj pahottanna semmosesta tuttavuuvvesta.
Kyllä oes suattanna siinä vähä neetokaesta huastattoo.
Oesin iha ulukomukas osanna kysyvä että hautuu ju tuu.
Ja mai neim is Määräkoera. Iivari Määräkoera.

- No nytkö jo aatoon ja omalle petille makkoomaan?
 Oesin kyllä hyvästihhii sopinna sinne teejjännii petille.
Kylläpä olj sittä pienj päevä!
Vuan mukavata on tämmönen kulukukoeran elämä.
Tulispa vuan nyt äkkiä uamu...