sunnuntai 10. helmikuuta 2019
Loppuviikko ja viikolloppu
Loppuviikko:
- Onko pakko männä muata jos ee taho...?
- Nyt Iivari justiisa petilles muata... ennee kymmenen jäläkeen riehuta vinkuin kansa!
Viikolloppu:
Äet sano perjantaena että kuuleppa Iivari, sepä tulloo nuor emäntä tänäpäevänä!
Mittee juupelija...mittää virketty aekusemmin.
Aena minnoon viiminen joka tietää asijat mittee huushollissa tulloo.
Kyllä olj pitkä ootos. Vuan niihhän se viimen tulj.
Viimeks nähty jooluna ni kyllä kaet sitä tulj jo hepulihhii sammaan syssyyn.
Myö tuas pistettiin äetille piälle kamerakielto.
Ku se hiäräsj sen kansa siinä ympärillä.
- Ku ee kuulema muka pitkää aekaa oo yhteestä kuvvoo otettu.
Suatiin olla perjantaepäevä raahassa siltäosin.
Ja tehä yhessä kaekkee mukavata.
Laavvantaeuamuna olin jo hyvällä aekoo valamiina oottelemassa.
Että se nuor emäntä herreis.
Varasin siihen iärelle jo nuita kaverija. Että piästään leekkimmään het.
Äet käski olla hilijjoo. Että suapi se ies yhtenä uamuna raahassa nukkuva.
Ettee sua ruveta kuuvven aekaan vielä huuvvattammaan justiisa tuossa uksen takana mittää sikkoo.
Taekka muutakkaa vinkuotusta.
No en huuvvattanna. Meenasin jo uinahtoo itehhii ootellessa.
Vuan niin tulj kuitennii herreemisen aeka.
Ja piäsj toohut jatkummaan.
Leekkijä, makkuuta, pihalla olloo ja muuta semmosta.
Petillä mylleemistä ja etennii tukkamööhyjä.
Joka on meekäläesen lempiharrastus. Mutta vuan tuon nuore emännän kansa.
Ilta tulloo aena liijjan jootuin.
Ihanku sen lähtöhhii nyt sittä pyhänä.
Yks hurraas ja aatomperä hävijjää räntäsatteeseen pihamualta isolle tielle.
Ja sittä sitä ollaannii jo tuas siinä jokapäeväsessä tahissa.
Lenkille äetin kansa. Puaroomaan lumj´sohjoon.
Melekeen innosta pakahuin moesen eissä tuas.
Onneks tämä nuorempi naesimmeenen lupasj että ku tulloo seoroovan kerran ni sittä tehhäännii jottae semmosta mittee ee oo vielä tehtykkää.
Männään kuulema johonnii jännään ja mukavaan paekkaan yhessä.
Ehken seon jottae mukavata. Ku kerran se niin sannoo.
Jos äet niät sanos ni eppäelisin het.
Meellä ku on äetin kansa pikkusen erj käsitys joskus nuista asijjoehen mukavuuksista.
Mylleemistä onnesta soekeena...
Mööhyjä ja yhistettyvä nuamampesuva...
- Jos sattusit tarvihtemmaan apuva nukkumisseen ni tässä sitä oes suapuvilla...
Ja takasi arkeen...jippijee äetin kansa puaroomaan lenkille... 😒
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siinä on kuvissa huippuonnellinen mäyräkoiramies. Kyllä arvaa kenen tukassa siellä myöhnäät ;) Jopa on jännä nähdä mitä kivaa nuorella emännällä on korvantakana sinua varten seuraavaksi kerraksi. Miten maltat sinne asti odottaa, Iivari?
VastaaPoistaSitä ee tiijjä mittee seon keksinnä. Jännityksessä suapi ellee nyt siihe asti. Maltettava on :)
PoistaVuan kyllä se olj nii mukavata ku se kävj pitkästä aekoo. Kyllä tulj het virkeempi mielj :)
Ihanaa, että sinulla on tuollainen Sydämen Valtijatar, joka saa aivan riehkaisemaan onnesta! :)
VastaaPoistaSeon justiisa se Syvämmen Valtijatar <3 Kyllä seon parasta meekäläesen elämässä. Siinä jiäpi muut hävijölle.
PoistaSinulla on ollut ihan huippukiva viikonloppu. On se varmasti suuri ilonpaikka, kun nuori emäntä tulee käymään. Jäämme Hipun kanssa jännittyneinä odottamaan, mitä te seuraavalla vierailulla touhuatte.
VastaaPoistaHipun emäntä
Paras viikolloppu tälle vuueelle tähämmännessä. Seon se nuor emäntä semmonen isoen ilonaehe meekäläesen elämässä :)
PoistaMitälie keksinnä meekäläeselle...en ossoo ies uavistella.