Loestolaavvantae

On hirveen mukavata ku kääpi vieraeta.
Tänäpäevänä kävj Enon sakki äetin etukättees synttärj´kahvilla.
Ja meellähän on semmonen tapana että sillonku kääpi vieraeta ni meekäläenen suapi aena kahviluun.
Tarkottaa sitä että ku immeeset kahvittelloo ni meekäläenen suapi syyvvä hyvvee luuta.
Äetillä on kyllä takkuulla semmonen takauatos siinä.
Etten muka tule kerjeemään kahvipöötään sillon.
Olokoosa mikätahhaan. Piäasija että suapi hyvän luun.
Ja siitä huolimata, sanomatahhii selevee, Enolta tietennii sitä salakuakkuva.
Kyllä on ollunna kaekimpuolin loestolaavvantae.

Äet sano ettee meelle tarvita mittää pihapatsaeta. Tahi hällyyttävätä valavontakamerata.
Riittää ku meekäläenen tököttää pihalla.
Ja meekäläenehhän peettoo semmoset turhampäeväset kapineet täävvellä.
- Vae lähtöökö muka mikkää kamera tarpeen tullen satasevvaahilla häerijötekijän perrään.
Niinku meekäläenen.
Ee maha lähtee.
Puhumatakkaa mistää koristepökkylästä.
Sehän töjöttää siinä mihinkä se pannaan.
Ohan meellä kyllä toemperrään yks puutarhatonttu.
Joka seestä töjöttää millomminnii pensaan tahi heenän iärellä.
Eekä sua liikettä vaekka minkä tekisj.
Taevastelloo vuan ja jupisoo jootavija itekseen.
- Äet nimittäen.

- Isäntä hoe...äet jummiutu tuas tuonne pissipuun juurelle vuan oksija kahtelemmaan.
Ja hölöventää jottae itekseen...suu kääpi vuan iäntä ee kuulu.
Pitäsköön tuo hakkee poekkeen ennenku rampiutuu siihen alolleen...