perjantai 27. joulukuuta 2019

Hirveen hyvä joolu


Hyvä olj joolu tuas.
Vaekka niihhän se olj männäjooluhhii.
Olj oekeeta joolutunnelmata. Ja kaekki mukavat omat immeeset siinä iärellä.
Se kaet seon joolussa sitä tärkeentä.

Pukkia ooteltiin Enon huushollissa sakiltaan.
Ensmäsinä tietennii syötiin. Jokkaenen mahasa niin tääteen.
Että ähöttivät itekuhhii koevet sojollaan sohvilla ja kuka missäe.
Kyllä pittää sannoo että olj tuassiisa semmonen ruokamestarj talossa.
Että jos notkakehtelj pöötiin jalat niihen herkkuin paenosta.
Ni näätästi notkakehtelovan syöjiinnii jalat sen evvään mättämisen jäläkeen.
Meekäläenen kerkisj siinä ommiin syömisiin ohella oman luunnii nakrittammaan.
Sillä sitä tinki tulemmaan jo pitkä aeka pukkija ootellessa.



Tontut kahtoo tillittivät takan reonalta...
Eepä ennee eistännä niihenkää vahata. Ku pukki olj tulossa.
Eevät kerinnä ennee rollija kantoo.
Että sielä se vuan yks tietty määräkoera vetäsj hepulija huushollissa.


- Kuule Eno, vieläkö lienöö pitkähhii aeka pukin tulloon...
mitteepä jos tässä ootastellessa sittä juotas vaekka kahvit?
Mulle vuan puolj kuppija ja retan kansa...


- Nyt taetaa juupelj vieköön jo kopse kuuluva rappusilta...
Ee sillä että pelottasj vuan jos kuitenniisa oesin ihavvuan varulta tiälä sinun suojassa...

No. Ee tullunnakkaa pukki. Olj vuan lahjat jättännä.
Kyllä oesin nii mielellänj sukeltanna issoon lahjasäkkiin.
Vuan äet, tuo ikkuinen ilompillooja, koppasj sylliisä.
Ja komenti ettee sua männä repimmään toestennii lahjoja.


Jokkaenen sae pakettisa.
Ja meekäläenennii vissiinnii tarpeeks kiltti olj ollunna ku usseemman saen minnäe.



Ja parastahan siinä aena on ku lahjan suapi. Että sen ite suapi aakasta.

Pikkusen siinä meenasj yhessäkohin jooluraaha keskeetyvä.
Ku meekäläenen riehu lahjapossun kansa.
Ja se possu männä kurahtihhii sohvan alle.
Ja ku sitä sieltä vaahilla onkimmaan essiin ni hilikulla taes olla ettee kuusj kuatunna.
Aenahhii äetin mukkaan.
Parkasj niät keskenkaeken niin pahalla iänellä ärräpiätä.
Ja hyökkäsj sinne possun kimppuun.
Ennenku ite sen sieltä sohvan alta saen.
Ja kaahee motkatus siihen piälle.
Että ku koera riehuu piätönnä niinku kotonahhii.
No. Onneks ee tullunna muuta vahinkoo.
Ku mittee nyt muutama neolanen kuusesta tipahti.

Niihhän ne sittä männä sytkälti joolumpyhät kotona.
Ja hyvästi mänihhii. Ja liijjan jootuin.
Saen vähä pupujahtijahhii kokkeella. Ihan siististi sisätöenä.
Ku nuor emäntä sae semmoset tossut lahjaks.
Taetaa siitä olla jottae kuvvoo tuola instakrammissa.
Kääkee kahtomassa jos kuka sielä on.
Löötynöökkö tuolla kutulla iivari_maarakoera



Sittähän seon ollunna sama juttu ku joka joolu.
Immeenen syyvvä änkee suklaata ja kaekkee mätöstä.
Ja meekäläenen osatonna jootuu sittä niihin sulatteluhommiin.











2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä, että olit siinä enon kyljessä turvana, jos enoa vaikka vähän jännitti se pukin tulo. Taisi olla pukki tosi kiireinen, kun vain porstuaan lahjasäkin viskasi. Oikein kotoisa ja hauska joulu teillä olikin. Hihi, ja äet hoiti hommaansa kun jarrutteli riehaasi ;) Niinhän ne naiset tuppaa aina tekemään, kun se on kuulemma niiden virka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suattohan se olla niinnii että siinä toestammu turvattiin :) Kiire sillä pukilla vissiinnii olj ku jätti lahjat vuan eekä näättäätynnä ite ollenkaa.
      Kyllä meellä olj sittä mukava joolu. Siinä kaekessa raahassa oltiin ja huasteltiin tunnelmavaloessa :) Paetsi äet joka vahtasj koko aejjan etten vuan mää luvattommiin paekkoen ja muuta hölömöö. Justiisa ku Eno olj sanonna että suapi Iivari olla ja katella raahassa missee haluvvaa. Seku on äet semmonen haaskanjarru niin kotona ku kylässähhii. En tiijjä kyllä onko tuo kummonenkaa ja tarpeellinen virka tuommonen ollenkaa.

      Poista